- Perhokalastusta ja elämää -

Äyskosken kuulumisia

2010-06-04T20:01:00.008+03:00

Äyskoskella on toiminta pyörähtänyt Perälän Timon vetämänä kiitettävän hienosti käyntiin, epäilevistä tuomaista huolimatta. Olipas harvinaisen hienoa nähdä satamaravintolan avajaisissa laajat parkkialueet täynnä viimeistä paikkaa myöten. Nyt lauantaina aukeaa sitten päärakennuskin.

Kalastus on jatkunut myös hienona. Komeita taimenia on kalamiesten toimesta käynyt ylhäällä tuonne 65 senttiin asti, kauden ekaa seiskakymppistä odotellessa... Taimenen kalastuksen sivutuotteeena myös kookasta harjusta (45-50cm) on tullut streamereilla yllättävän hyvin, Guttormin Antilla taisi yli viisikymppisistä olla tuplatkin. Loppuliukuun on viimeisen viikon aikaan ilmestynyt myös kirjolohia, niitä EI kuitenkaan ole istutettu ollenkaan tänä vuonna. Varmuudeksi niitä jokusia ongittiinkin, ja ylivuotisia tuntuivat olevan, syönnöksenä kasvikoppaa ja larvoja, olipa eräs herkutellut pikkukalallakin.

Nyt näyttää hyvältä!

2010-05-06T16:17:00.009+03:00

Kyllä, liekkö positiivinen mieli johtuu osaltaan keväästä ja alkavasta kesästä, mutta tulevat kalakuviot vetävät suupieliä väkisin hymyyn. Seuraavassa pieni suunnitelma seuraavaksi vuodeksi etiäpäin.

Alkujaan tosiaan näytti Keski-Suomen kalastelut jäävän vähiin, mutta niin vain heti kesäkuun alkuun saatiin kunnon turnee buukattua. Myös Äyskoskella kuviot jatkuvat positiivisissa merkeissä, kun uuden omistajan myötä kalastoon ei negatiivisia vaikutuksia tule. Keski-Suomea tosiaan rymytään tuonne kesä-heinäkuun vaihteeseen, jonka jälkeen kuukaudeksi pohjoisen taimenien perään. Sitten tämä ehkä eniten mieltäni ilahduttanut juttu, näyttää meinaan vahvasti siltä, että pohjolan talvea pakenen Uuteen-Seelantiin. Nyt viimeinkin projekti vähän pyörähtänyt käyntiin, kuitenkaan ei vielä lukkoon lyötynä.

Mikäli koulukuviot menee kuten suunniteltu on, eikä opo keksi turhia esteitä, niin lukukausi alkaisi tuolla kaukana 6.1.2011. Mikäli suinkin onnistun firman kontaktin hyödyntämään, lähden varmaan tuossa marraskuussa jo sille suunnalle, tarkoituksena parisen kuukautta onkia ennen koulun alkua. Tuo opinahjo ikäväkseni sijaitsee Aucklandissa, eli pikkasen sivussa pelimestoilta. Varmaan kaikki liikenevä aika tulennee sitten jossain Taupon suunnalla vietettyä. Ainoa negatiivinen puoli suunnitellussa keikassa, että puolenvuoden opiskelujen takia Suomen pikkukalojen koskeen nousu menennee ohi suun. Pikkaisen sinällään nyppii, kun kyseessä kuitenkin yksi vuoden kokokohdista, mutta eiköhän tuon suunnan vedet ihan kohtuullista korvikehoitoa anna...

Kausi kuitenkin alkaa näillä näppäimillä käynnistyä tälläkin suunnalla, joten keskittyminen nyt ihan kotovesiin. Taimenen lötköjä käytiin yksi reissu jouteessaan onkimassa vietoitusoireisiin, kylläpä nuo melkoisia irvikuvia kunnon kaloille ovat. Vedet ovat kolmisen astetta kylmemmät verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan (vrt. 4 ja 7 astetta). Parin viikon päästä olisi omalle porukalle varattuna Huopana pariksi päivää. Vähän skeptinen olen pikkukalan nousun suhteen, mutta eiköhän tuolta jostakin kaloja kaivettavaksi löydy. Nyt sitten jännätään, milloinka kesäkalastuksen ensimmäiset laatukalat saadaan koukutettua. Viime vuonna homma starttasi yläkuvan kalalla 24.5. armottomassa paskakelissä.

Aito lötkö.

Tällekin kesälle olen itselleni pari tavoitetta asettanut, kuitenkaan niihin ei liian vakavasti pidä suhtautua. Sata mittataimenta on tavoite nummer ett. Toteutuminen riippuu hyvin paljon siitä, millaiset taimenpaikat satun kesällä löytämään. Harjus ei juuri jaksa nykyisin kiinnostaa, vaikka ennen siihen melko fanaattisesti suhtauduinkin. Iso taimaani olisi myös tavoitteena, jätettäköön ison raja sen tarkemmin erittelemättä.

Varusteet on hankittuna riippumattoa lukuunottamatta. Hammocki on oman arvonsa tuntevalle taimenpummille aivan ehdoton varuste, joten sellainenhan on saatava. Saanen käyttöön tuossa kuun vaihteessa Hennessyn valmistaman tekeleen, mitä tulennee kesällä aika tiiviisti käytettyä. Ja siellä etelässä tuo parikuukautinen olisi tarkoitus hammockissa löhöillä, niin ei tarvitse majoittumiseen hyvin paljoa budjetoida.

Voipi olla, jotta blogihommelit tulennee lopetettua tuossa kesän kynnyksellä. Päiväkirjana tätä en sitten viitsinyt pitää ja nyt ryhdistäydyin sen verran, että sain tehtyä koneelle kalapäiväkirjan sähköisessä muodossa. Toistaiseksi ainakin kevään reissut jaksanut ylös kirjata, mutta katsotaan miten homma jatkuu..

Sumaritoimintaa kameralta

2010-04-09T16:05:00.013+03:00

Eipä ole ennättänyt sitten viime kirjoittelun kalalle, kun yrityksessä ollut hetkellistä työvoimavajausta lomien takia. Tämänpä takia joutunut vähän kärsimään yrittäjän arjesta, kun työaika ei olekaan pyhä, eikä pyhäpäiväkään välttämättä pyhä..

Vielä viimeisiä sumareita virrassa kuulopuheiden mukaan ajelehtii ja jokusia kaloja niiden perässä perhoihinkin haksahtelee.

Kerrankin oli tänä keväänä innokas kameran käyttäjä vieressä, niin sai ihan mukavan kuvasarjan yhden sumarikalan taltuttamisesta.

Ei yllä.

Peruuttamalla alas.

Kala pintaan....

....ja samoilla lämpimillä haaviin.

Ja kokemusta rikkaampana takas.

Näillä mennään. Nyt vedet jo ruvenneet paikoitellen nousemaan ja voipi melkoista tulvahuippua jossain välissä nostaa. Toivottavasti suhteellisen kuiva kevät olisi tuloillaan, niin ei vedet aivan kaameen pitkään olisi huipussaan. Nyt kovimman odotuksen alla on pikkukalojen koskeen nousu, mihinkä vielä ikävän pitkä aika on. Kuun vaihteessa varmaan ainakin yksi paineiden purku olisi lötkötaimenien perässä tehtävä ja tilanteesta riippuen voisi simputtamista käydä tänä vuonna oikein ajatuksen kanssa kokeilemassa kunnon paikoilla.

Joku riivaa tätä bloggeria. Ei saa noita kuvia aukeamaan isoksi, vaikka valittu kuvakoko pitäisi olla sama aiempien kanssa. Olkoon.

Kausi startattu

2010-04-01T20:01:00.006+03:00

Nyt töihin palanneena ja kesän matkakassaa hankkiessa joutuu pienimuotoista kiirettä pidellä, että ennättää töistä ajoissa kalallekin välistä. Kalojakin on irrotettavana käynyt jo toistakymmentä, valtaosa pintureihin hurahtaneina ja joukossa parit kookkaammatkin. Paras sumarisesonki Keski-Suomessa lienee vasta edessä, sijoittuen luultavasti juurikin nyt pyhien ajalle. Tämä puolestaan tarkoittaa ruuhkia ja parhaimpien koskien loppuunmyytyjä lupia.

Katsoo millaisia kelejä ensi viikolle lupailee ja mimmoisia uutisia koskilta kuuluu, mutta ensi viikolla voisi pariin otteeseen käydä Viitasaaren suunnalla ja Äyskoskella. Hienosti kaikkinensa kausi siis polkaistu käyntiin niin kalallisesti, kuin muutenkin hyvästä seurasta ja kevätsäästä nauttien.

Niistä kesän suunnitelmista sitten. Pääpaino tosiaan tulee siirtymään pohjoiseen, kun luparumba tuonut huonon tuloksen kaikkinensa. Siispä tarkoitus sännätä tuossa juhannuksen jälkeen Norjaan, mistä kotiudun mielestä riippuen, luultavasti tuossa elokuun alkupuoliskolla. Reippaan kuukauden keikka siis tuloillaan, mistä valtaosan ajasta ongin melko tienvierestä löytyviä vesiä asuntoautolla kierrellen ja sitten näillä näkymin heinäkuun vika viikko ollaan tunturissa telttaleirissä. Luultavasti itsekseni käyn lyhyempitä keikauksia jo aiemminkin tuntureilla. Mutta suunnitelmista taas seuraavalla kertaa tarkemmalti.

Back to business

2010-03-20T21:24:00.007+02:00

Kotiin selvitty ja tuommoinen neljänkymmenen tunnin valvominen alla, muttei perhomies malta vielä unosille mennä, kun viimeinkin päässyt taas rakkaiden välineiden ääreen...

Kotona alkoikin heti kättelyssä tavaroiden talviteloilta kaivaminen ja virittely. Ihan ensimmäiseksi meinasi hermoja koetella pinturirasian uskomattoman hyvä piiloutuminen, mutta löytyi onneksi lopulta. Muuten edessä olisikin ollut melkoinen sumariperhojen hätäpyörittely. Yleensä ottaen mulla on kauden aikaan ns. valmiuskassi aina kasassa, senkun koppaa kahlurit +popot lisäksi kyytiin. Yllättäen nyt kun tavarat olleet kotipaikalla muutaman kuukauden siivousintoisen äitimuorin huostassa, niin osa tavaroista löytyy mitä uskomattomimmista paikoista...

Kaikki tarvittava kuitenkin löytyi, joten viilailun pariin. Ensin otin työn alle viime keväänä koskien rannoilla hilpeyttä herättäneet indikaattorit, joita porukka keksi nimitellä aina verkkokohosta jalkapalloksi. Koko pieneni noin kolmannekseen, joten nyt lienevät ihan inhimillisiä heitettäviä, kuitenkin kannattaen vielä mustikatkin. Seiskan keppiinkin vaihdoin passelimman siiman kaapin nurkista tekemisen puutteessa. Luultavasti tuo setti jäänee ensikarkeloissa kuitenkin sivuosaan, ellei keli nyt aivan häijyksi heittäydy. Huomenna täytyisi käydä pellolla vähän tyypittämässä myös tuota kutosen settiä ja samalla hankkia vähän heittotuntumaa näin talven jäljiltä.

Ensi viikolla tarkoitus pyöräytellä kautta käyntiin, vaikka itse hätseihin vielä varmaan pariviikkonen menennee. Tai mistäpä tuon tietää, eihän nuo vuodet kuitenkaan veljeksiä ole. Keväisellä koskella kuitenkin aika kivasti menee, ihan ilman ötököitäkin. Syydetään silloin sitten tavaraa syvyyksiin kera indikaattorin tai ilman.

Kaikesta suunnittelusta huolimatta skippasin kisahommat vielä tältäkin kaudelta. Jotenkin hektinen, paineen alla tapahtuva kalastus ei tällä hetkellä ole se, mitä lajilta haen. Vähintään yhtäsuuri kynnys olisi ollut perhoarsenaalin päivittäminen painotetuksi ja siihen päälle olisi vielä täytynyt opetella onkimaankin ilman erillistä painotusta. Katsotaan sitten tulevaisuudessa mielen muutoksia, en usko että enemmälti tulee ainakaan hommaan sytyttyä. Korkeintaan joitakin valikoituja ja itselle mieluisia kisakohteita.

Kesän suunnitelmat alkavat myös hiljalleen selkiytyä ja pääpaino siirtyä ehkä pohjoisen puolelle, mutta siitä tarkemmalti toisella kertaa. Seuraavan päivityksen jälkeen sitten toivottavasti kausi on käynnistynyt jo ihan kalallisestikin, ettei tarvitsisi turhia löpistä.

PS. ikävää, että runkosarjan voitto meni taas Jyväskylään

Viimeisiä viedään

2010-03-04T20:25:00.005+02:00

Nimittäin täällä aavan meren takana, mutta mikä tärkeintä, myös sumariaikaa odotellessa. Yhdeksän viikkoa taitaa olla nyt takana elämää tällä suunnalla ja viimeiset pari viikkoa pyörähti käyntiin. Alun luppoajasta arki muuttui pienimuotoiseen kiireeseen, joten ongellekaan en lopulta selvinnyt. Crossiratoja kierrellessä yhden mielenkiintoisen joen tosin löysin, Santa Ana:n alajuoksulta, mutta eihän juoksupoika töiltään sinne ennättänyt...

Lajia ei kuitenkaan hiljaiselosta huolimatta ole unohdettu. Jo aiemmin mainittu Lamsoni löysi kuin löysikin tiensä kotiin siimoineen päivineen. Veden äärelle en päässyt testimään, mutta muutamia lyhyitä vippauksia takapihalla naapureiden ihmeeksi tein. Foorumeilla tullut kanssa norkoiltua päivittäin ja paikallistakin painettua materiaalia tullut iltalukemiseksi hankittua. Myös uusin PPK:n nettiversio nosti mukavasti poltetta Uutta-Seelantia kohtaan, jonne tarkoitus olisi vaihtoon pyrkiä. Täältä kotiuduttua täytyisikin käydä Killroyn vaatimassa kielitestissä, jotta operaatio NZ saataisiin tehokkaammin käyntiin.

Tänä vuonna luparumbassa ollut melko heikko menestys, tuloksena toistaiseksi vasta yksi Huopanan viikonloppu toukokuun lopulla, mutta kirvestä ei vielä kaivoon ole heitetty. Vihan erikoislupien saamattomuus ehkä toistaiseksi kovin takaisku, mutta normilupia täytyy olla vielä tehokkaampana kärkkymässä. Kaikesta huolimatta melko kalastuksen täyteinen kesä olisi tarkoitus viettää, lupaonnesta riippuu kummalla puolella napapiiriä aika sitten enemmissä määrin menee...

Niin tosiaan, se sumariaika. Sekin alkaa olla aivan ulottuvilla, kun täältä 19. päivä Suomeen astelen. Viikko tai pari lienee kärvistelyä odotettavissa. Kuuleman mukaan melkoisen lumista siellä kotomaassa on pidellyt, mutta eiköhän ne lumimassat jo kotiutuessa vähenemään päin ole. Toivottavasti.

Varttien ilta

2010-02-09T05:16:00.007+02:00

Tämä ei ole sankaritarina. Tässä ei saada valtavia kaloja. Tämä on vain yksi perinteisempään sävyyn kirjoitettu muistelma menneeltä kesältä. Hienosta reissusta, kun laji tarjoaa parastaan seuraa ja keliä myöden. Toivottavasti onnistun välittämään Sinulle tällä tekstillä edes himpun onnistumisen riemua, mielihyvää ja kesän kaipuuta. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, sen voi vain kokea.

Juhannus on juhlittu, suuntana tuttu koski. Saavumme kosken rantaan seitsemän aikaan, jolloin alkuillan aurinko lämmittää vielä lämpimästi. Suuntaan sillalle virittelemään välineitä ja muistelemaan muutaman päivän takaista reissua. Reissua, jolloin sain viimein ison kalan haaviin asti. Minulle se oli iso, se täytti isolle kalalle asettamani mitan ja samalla yhden asettamistani tavoitteista. Muilla on kova polte, joka ajaa heidät ympäri koskea. Itsellänikin on, onhan edellisestä reissusta jo neljä päivää. Maltan kuitenkin vielä katsella maisemaa tölkillisen ajan.

Normaalista tavastani poiketen päätän lähteä tekemään laskua alaspäin. Nyt vain tuntuu hyvältä lähteä valumaan alaspäin. Olisi kulutettava vielä jokunen tunti, ennen kuin odottamani kuoriutumiset toivottavasti alkaisivat. Suuntaan Antin alapuolelle päävirran reunaan. Lähden larvastelemaan, suuntana yksi suosikkipaikoistani kyseisellä koskella. Siinä on varmaan aina kalaa, mutta moni jättää sen tyystin kalastamatta. Ruuhkakoskilla rauhoittunutta paikkaa oppii arvostamaan.

Lähes välittömästi tultuani paikalle näen pintakäynnin vavan mitan päässä alaviistossa. Joko kuoriutuu vai hakikohan aikuisen? Mieleni tekisi vaihtaa pintasettiin, mutta kalastan montun kuitenkin ensin larvoilla loppuun. Juuri kun olen ajatuksissa vaihtaa pintasetit, yksi kala hyväksyy larvani. Olen melko varma, ettei kyseessä ole aiemmin näyttäytynyt kala. Tämä otti kolmisen metriä ylempää. En päästä kalaa pyörimään kauemmaksi, vaan pakotan sen nopeasti pintaan ja haaviin. Lähden kahlaamaan rantaan ja huikkaan Antille.

Mitta kertoo 55 sentin lukemaa. Hyvä alku, olinhan kalastanut vasta vartin verran. Poistan larvaperukkeen indikaattoripätkineen ja teen tilalle uuden normiperukkeen. Pintapupa ja caddis kiinni, ja katsomaan josko näyttäytynyt kala ottaisi. Ensimmäinen uitto menee vähän liian kaukaa, seuraavan uitan puolisen metriä lähempää. Kookas kala nousee hitaasti ja arvokkaasti hyväksyen pintapupan. Otista alkaen tiedän vastapelurini täyttävän tuon asettamani ”ison kalan –mitan”. Huikkaan Antille. En tiedä kuuleko se, mutta en ennätä siihen enempää keskittyäkään. Saan pysäytettyä kalan ensimmäisen syöksyn ja pyörimään sen lähelleni. Alan valmistella haaviamista. Yhtäkkiä kala ryntää voimalla koko päävirran yli vastapuolen rantakivikkoon ilman ajatustakaan pysähtyä yrityksistäni huolimatta. Pelottaa, enää en ole ollenkaan varma kalan saannista. Sitten kala ryntää alaspäin päävirtaa apunaan käyttäen. Juuri kun olen pääsemässä taas kärryille, siima löystyy. Kala on mennyt. Melko perinteinen kylmälaukku –karkuutus. Ei pitäisi tuudittautua saamisentunteeseen ennen kuin kala on turvallisesti haavissa. Siperia opettaa.

Olen ajautunut väsyttelyn aikana kymmenkunta metriä alaspäin. Muutama kuivausheitto ja heitän turhautuneena perhot sokkona päävirran reunaan. Ja heti ensimmäisellä heitolla kala kiinni caddikseen. Johan nyt ottavat! Hyvän kokoinen kala tämäkin, muttei mitään verrattuna edelliseen menijään. Kala painuu virran avulla jokusia metrejä alavirtaan, mistä saan ohjattua sen helposti pohjapadon alapuoleiseen mietoon virtaan. Kahlaan nuo muutamat metrit alaspäin ja kaappaan kalan haaviin. Illan auringonsäteet heijastuvat kalan kullankeltaisesta kyljestä.

Ihailen tuota 56-senttistä kaunokaista hetken, ennen kuin se lähtee muutamalla vahvalla potkulla kohti syvyyksiä. Istahdan keskellä jokea lähimmälle kivelle nauttimaan taskustani löytämäni tölkillisen. Kameran kuvatietojen mukaan kalojen saantiajoilla on eroa 17 minuuttia. Aika mukava reipas varttituntinen.

Kahlaan rantaan ja menen takaisin sillalle. Aikani sillalla pällisteltyäni näen yläpuolella muutamia pintakäyntejä. Saan vain muutamia alamittaisia ja yhden kirjolohen caddiksella. Juho suostui likaamaan kätensä ja ottamaan kirjon ruokakalaksi. Nautin sillalla tölkillisen, toisenkin. Alavirran puolelle saapuivat lokit, alkaa olla aika.

Kahlatessani kuoriutumisalueen lähettyville, saan matkalla pari niukasti alamittaista. Ensimmäisessä peilissä yksi kala käy säännöllisesti imuroimassa pupia. Se hyväksyykin pintapupani välittömästi. Hetken kuluttua saan vapauttaa 46-senttisen. Siirryn varovasti tähystämään seuraavaa kiviryhmän takusta. Pienellä alueella käy ainakin neljä kalaa pinnassa, kaikki ovat helposti kalastettavissa samoilta jalansijoilta. Ensimmäinen kala on yllätyksekseni noin nelikymppinen harjus. Istahdan tölkilliselle. Hetken rauhoittumisen jälkeen kalat jatkavat pintomistaan. Lähin kaloista iskee heti kiinni saatuani pupani oikealle linjalle. Nappaan pikaisesti kuvan tästä 54-senttisestä.

Yksi kala jatkaa vielä pintomistaan, mielestäni porukan isoin on lopettanut pintomisen häiriinnyttyään. Viimeinen pintoja osoittautuu alamittaiseksi.

Siirryn parisenkymmentä metriä kohtaan, jossa näen paljon ruokailevia kaloja. Pieniä pääasiassa, yhden nelikymppisen harjuksen tavoitan. Sitten hoksaan alapuolellani kookkaamman kalan hakevan säänöllisesti pupia matalassa vedessä. Tekisi mieli yrittää syöttää perho kalalle ylävirran suunnasta, mutta päätän kuitenkin kiertää rannan kautta kalan alapuolelle. Lähestyminen jännittää. En uskalla ottaa riskiä, että säikäytän kalan heittämällä heittosiiman kaukaa kalan päälle. Varovasti kahlaamalla pääsen muutaman metrin päähän. Seison jännittyneenä paikallani odottamassa uutta pintakäyntiä ja näin varmistusta kalan paikasta. Taas käy! Kaksi ensimmäistä heittoa ei satu linjalle, mutta kolmannella yrittämällä kala hyväksyy perhoni. Tämä ei yritäkään juuri kauemmas vaan pyörii lähellä, mistä saan sen helposti haaviin. Mittaa tälle uskomattoman komealle kalalle on kertynyt 58 senttiä. En ole koskaan nähnyt noin suuria punaisia pilkkuja taimenella.

Olen tyytyväinen iltaan, itseenikin. Koen onnistuneeni kalastustekniikassa hyvin. Tyytyväisenä huuhdon limoittuneen perhon. Pienen mietinnän jälkeen päätän kelata siimat kelalle ja lopettaa tältä illalta, olen saanut riittävästi yhdelle kertaa. Voisinko toivoa enempää keski-suomalaiselta koskelta.

Siirryn sillalle katsomaan muiden kalastusta ja selailemaan illan kuvia. Kuvatiedot kertovat 54- ja 58-senttisten välillä kuluneen aikaa vain 16 minuuttia. Jälleen mukava vartti. Illan tapahtumia kertaillessani mietin, olenkohan heittänyt illan aikana viittäkymmentä kertaa, larvastus poislukien. Luultavasti en. Kertaakaan en tainnut heittää myöskään yli kahta metriä heittosiimaa. Pupakalastus on täsmäkalastusta.

Kuulumisia lätäkön toiselta puolelta

2010-01-08T04:40:00.005+02:00

Vielä hengissä ja aikaerostakin selvitty. Ennen reissua hankitun upouuden Scottin seikkailut hivenen jännittivät, mutta niin vain sekin pari päivää myöhässä perille löyti muiden matkatavaroiden kera.

Kalastuksellisesti aika heikolla alueella loppupeleissä majaillaan. Tuossa hollillaan yksi paikka näkyy olevan. Kooltaan lätäkkö ehkä puolet Iso-Valkeisesta ja jamppoja oli varmaan satakunta veneellistä yrittämässä istareita. Hirveästi ei ainakaan vielä ole hinkua sekaan tunkea, varsinkin kun valtaosa näkyy nököttävän ootto-onkien kanssa paikallaan. Jotenkin yliampuva kavereiden mainos ko. lätäköstä (Corona lake):

Sikäli koomista, että ainakin mikäli paikan saaliskuvia on uskominen, niin nuo troutitkin on loppupeleissa ihan perus kirjolohia.

Ebaysta löysin fiksuun hintaan Lamsonin ja siihen vapaavalintainen siima kaupan päälle. Nyt odotellaankin saapuvaksi Litespeed 3:sta ja SA:n Trout #6. Katsoo jahka saapuvat, josko tuolla edellä mainitulla lammella kävisi yhden luvan verran testimässä välineitä.

Hirmuiset hätsit sidontapöydällä +ensi kesän suunnitelmia

2009-12-20T11:09:00.010+02:00

Kuten otsikko jo kertookin, parina päivänä nyt saanut itseään niskasta kiinni ja penkin ääreen. Ei muuta kuin glögilasi ja Kalpan juhlaolutta sidontaseuraksi, ja urakka käyntiin.

Alkuun pientä aihioiden veistoa

Surffeilla projekti käyntiin ja melko nopsaan ensimmäinen setti olikin jo valmiina.

Tässä vaiheessa tilanne näyttää jo huolestuttavalta, kun sidontaseura on huvennut kolmeen iloiseen veikkoon. Onneksi tuolla takana taitaa jokin vaihtopenkkiläinen odotella vuoroaan...

Muutamat caddikset kerkesin vielä vääntää, kun passelit koukut loppuivat kesken. Projekti siiryi seuraavaan kertaan, kun käväisin seuraavana päivänä Rialinnasta hakemassa täydennykset.

Kenties rasioiden täytön puuduttavin urakka oli valmis alkamaan. Keskittyneen veivaamisen jälkeen olikin valmiina 40 caddista ja niskat aivan jumissa. Neljää eri kokoa; kahta tärkeintä 15 kumpaakin ja kahta muuta viiden setit.

Vähän lähempää skarpimpi kuva

Hyvällä mallilla alkaa projekti olla, pintureista tartteisi päikkäreitä sitoa jonkinmoinen satsi. Viime vuonna satuin pariin otteeseen hyviin päikkärihätseihin, mutta passeleita perhoja oli aika vähänlaiseen. Pupat on nopeita tehdä, joten ne jätän loppukevääseen, kuten varmaan loput larvatkin. Nyt ennen lähtöä jos saisi streamerit ja pinturit valmiiksi, niin voi ihan tyytyväinen olla.

Ensi kesän pohjoisenreissun suunnittelukin on alkanut. Tähän mennessä reissut olleet harjuspainotteisia ja sitten tuo viime kesän rautureissu. Nyt ajatuksena lähteä etsimään isoa tundraöringiä, elikkäs +60 taimenta. Karttatiedustelun pohjalta nyt löytynytkin varsin mainion oloinen paikka, mistä ei tosin netistä tietoa löydy yhtään. Edellytykset vahvalle taimenkannalle pitäisi olla olemassa, mutta eihän niistä ikinä tiedä... Melkoinen tiedustelureissu siis tulossa. Pari muttaa on vielä selvitettävänä, eli saako ko. paikassa ylipäätänsä kalastaa ja onko eräs tie ajokuntoinen. Tuo tien kunto on melko ratkaiseva sikäli, että se vähentäisi kävelyä parillakymmenellä kilometrillä suuntaansa.

Varzinan halventuneet hinnatkin ovat pistäneet sormen suuhun ja mietintämyssyn käryämään, mutta Mikon kanssa ollaan lyöty käpälää päälle, että -11 ollaan menossa. Jää siis varmaan ensi kesältä menemättä ja jännätään hintojen nousua.

Bassia perholla?

2009-12-06T14:28:00.005+02:00

Jep, hivenen lisää kartoittanut noita kalastusmahdollisuuksia Jenkkilässä. Tuo Lake-Perris tuntuu varsin suosittu bassien kalastuspaikka olevan, näkyy olevan oppaista lähtien kaikkea tarjolla. Jokusia uistelupätkiä näkyi löytyvän juurikin ko. lätäköltä, mutta perhoa ei missään mainittu sanallakaan (mm. oppaan palveluissa). Kuitenkin arvelin noiden isoihin perhoihinkin nakertavan, kun tuommosin hemmetinmoisiin syöttikaloihinkin ottavat (http://www.youtube.com/watch?v=sSTYI86sYL0). Ihan mukavan kokoisia lötköjähän nuo paremman puutteessa ovat.

Sitten hivenen lisää googlailin nimenomaan perhohommista, niin löytyikin tämmöistä kivaa trailerin muodossa: http://video.yahoo.com/watch/209660/476934 . Eli ilmeisesti jonkinsortin poppereilla pyytäävät tuossa, mutta myös muita isoja pintahirvityksiä tuntuu porukka pääasiassa käyttävän. Youtubesta löytyy melko paljon pätkiä. Käytökseltään nuo bassit vissiin vastaavat jossain määrin kotoista haukea, syöden kuulemma muun muassa sorsan poikia. Ulkonäöltäänhän tuo menee ihan ahvenesta.

Välineiksi käy kuulemma ihan normaalit kutosen-seiskan vermeet, joten mitään erikoisempia investointejakaan ei joutuisi ko. lajin vuoksi tekemään. Ainut, että pitäisi lähteä jonkun veneeseen kuokkimaan tai vuokrata joku härveli ja peesata paikallisia kalapaikkojen tuntumaan.

Mielelläni ottaisin kommenttia tai sähköpostia vastaan bassin kalastamisesta perholla, mikäli joku jossain päin kyseistä lajia on tullut kokeilleeksi. Sitähän en tiedä, mitenkä mulla töiltä on aikaa kalahommiin lähteä, mutta alkaa kuitenkin tuntua siltä, että ehkä ne perhovermeet kannattanee kuitenkin matkaan pakata.

Sidontaleikkejä ja muita mietteitä

2009-11-25T18:31:00.013+02:00

Ikävä tuottaa teille sivuilleni eksyneille perversseille pettymys, mutta toistemme sitomisen sijaan tyydyimme tällä kertaa höystämään vain koukkuja erilaisilla karvoilla.

Tuli tosiaan käytyä viikonlopun vietossa savossa ja samalla pidettiin pienimuotoiset sidontakinkerit. Spigotin pyörittelijöitä oli yhteensä kuuden pään verran, kun pari sankaria oli estyneessä tilassa. Veivaaminen aloitettiin tehokkaasti jo iltapäivän puolella, kun porukka täräytti pakkeineen meille.

Itsehän olin tehnyt kovan luokan periaatepäätöksen päättämällä kieltäytyä nauttimasta alkoholipitoisia juomia. Niinpä kysyttiin melkoista luonteenlujuutta, kun Mikko päätti testata periaatteeni pitävyyttä laatikollisella olutta. Täytyy myöntää, että yhden pienen hairahduksen jälkeen palasin takaisin Kevyen Olon siivittämälle olotilalle. Häkkisen pulloon oli jostain eksynyt hologrammitarra, joten koetin koffin asiakaspalvelun kautta saada kiinnitystä varsin reiluun kaljakuormaan. Ei onnistunut, koska suostuvat kuulemma ottamaan asiakaspalautteen vain arkisin...

Itse keskityin sidonnassani larvoihin, joita sainkin varsin tehokkaana synnytettynä kolmekymmentä kipaletta. Muut sitoivat kuka mitäkin, mieleenjääneimpänä ehkä Artzin yksinkertaistettu Juustonaksu -kalvoroikkuja.

Sidonnan ohessa pelailtiin biljardia ja käytiin saunomassa. Mikko oli pingottanut päähänsä ylipienen tonttuhatun. Tonttu.

Nälkä käytiin välissä tyydyttämässä Hesellä, jossa porukamme mielestäni aiheutti jostain syystä pienimuotoista pahennusta. Liekkö johtui siitä, kun osa ryhtyi varsin uteliaaksi tankkaamassa ollutta salibädyjoukkuetta kohtaan. Mainittakoon, että ko. joukkue pelannee naistensarjassa.

Kuitenkin samalla kokoonpanolla palailtiin takaisin sorvin ääreen. Sidontamotivaatio oli jo jokusen pykälän laskenut, joten tyydyin pyörittelemään vielä muutaman Caddiksen ja keskittymään sitten yleiseen häröilyyn.

Kuvia saattaapi tulla lisää jossain välissä, kunhan niitä saan eri suunnista hamstrattua.

Kouluja nyt vielä parisen viikkoa kun saisi rutistettua, niin pääsisi takaisin sidontavermeiden ääreen ja joululoman viettoon. Sidottavana ei onneksi ole kuin larvoja parin päivän verran, pupat, pinturit ja pari striimerimallia vaatii täydennyksiä. Hyvällä mallilla siis.

Jenkkilän aikataulukin on nyt selvillä, kotomaasta kone starttaa 26.12. ja takaisin Suomen kamaralle astutaan 19.3. Sitten aletaankin olla jo melkoisen lähellä sumarihätsejä. Täytyy kyllä myöntää, että nyt on ennennäkemättömän kovat vieroitusoireet kesästä. Olotila vastannee nyt normaalia maaliskuun puoliväliä, kun sumariaikaa odottelee malttamattomana.

Ensi kaudella pääpaino tulee olemaan sama kuin tänäkin vuonna, isoja taimaaneja jaagataan mahdollisimman tehokkaasti toukokuun lopusta elokuun alkuun. Hivenen kiehtonut, josko hakisi ihan kokeilumielessä Huopanan karsintoihin. Sitähän ei tiedä sattuisiko arpaonni suosimaan, mutta ihan mielenkiinnosta tekisi mieli nähdä, kuinka tällainen sunnuntaikalastelija pysyy kisamiesten kyydissä "normaalissa" taimenenkalastuksessa. Toisaalta kokemusta ei ilman mustikoita onkimisesta ole, joten siltä osin treeni jäisi kyllä melkoisen vähiin. No, vieläpä tässä on onneksi aikaa mietiskellä.

Jonkun takia tuon viimeisen pätkän vetää tuommoiseksi pötköksi, eikä anna tehdä kappalejakoja!?

Etelän kaamoksessa vieroitusoireita

2009-11-08T15:21:00.009+02:00

Nyt on perhokalastajan (tai ainakin meikäläisen) vinkkelistä kaikkein tylsin ja puuduttavin vaihe vuodesta. On pimeää, koskelle ei huvita mennä ja sumariaikaankin vielä masentavan pitkä aika. Sidontaurakkaakaan ei vielä ole saanut polkaistua käyntiin, kun kaikki vermeet on savossa ja mies täällä etelän pimeydessä. Eipä noita perhosia onneksi aivan mahdottomasti ole väännettävänä, koska viime kauteen tuli varustauduttua melko hyvin. Tekemisen puutteessa ärsyttävän paljon tuleekin norkoiltua koneella provosoimassa foorumeita ja haaveiltua jo kesästä.

Myös ädlääminen alkaa nostaa päätään, kun koko ajan löytyy "pakollisia" löytöjä. Todellisuudessa ensi kesäksi arsenaali kasvaa ainakin yhdellä #6 setillä raskaampana yleissettinä. Tuo vitonen tietyissä hommissa turhan rimpula ja seiska puolestaan kolho. Näinpä sitä taas on itselle yksi hankinta perusteltu... Yksi Orvis lähteekin sitten samalla etsimään uutta kotia, niin ei ylimääräisiä pahloja seiso hirveästi nurkissa. Uudet kengät nyt ehkä kaikkein tähdellisin hankinta kuitenkin, melkoisessa räjähtämispisteessä alkaa nuo L2 olla.

Masentelut sikseen, äkkiä se kevät kuitenkin tulennee. Koulua olisi meikäläisen laskujen mukaan kuutisen viikkoa jäljellä, jolloinka alkaakin joululoma. Heti joulusta selvittyä onkin lähtö sinne Jenkkilään, josta kotiudun sitten maaliskuun puolessa välissä. Sittenhän sitä onkin jo sumariaika aivan hollillaan. Käsitykseni mukaan tuolla lätäkön toisella puolella ei aivan vieressä oikein muita perhokalastusmahdollisuuksia ole, kuin järvikalastusta Lake Perrisillä. Jossain jenkkifoorumilla mainostivat hyväksi kelluntarengaspaikaksi. Tiiä sitten, luultavasti ei tule käytyä.

Niin joo, pidettiin me ne päättäjäisetkin. Enempi vähempi rauhassa kalastelujen suhteen, mutta kylläpä tuolla väki jokusia kirjoporsaita rannalle hilasi. Itse en tosin joutunut käsiäni sotkemaan...Laitetaas nyt jokusia fiilinkikuvia tuolta reissulta ja samalla selviää vähän kesän rytmiryhmääkin.

Vasurilta laskettuna Harri, Söde, meiti, Antza ja Ike

Artzi ja Harri on ilmeisen positiivisella mielellä liikenteessä.

Ike kampeaa ja muut seurailee tilannetta

Harri thö Haavimies oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Melkei unohtui, käytiin me lammellakin Antzan kanssa. Parasta antia alle paristakympistä lentänyt ukkometso ja joku majavaa muistuttava eliö uiskenteli pitkin rantoja. Mun lajimääritelmä oli pienehkö masse.

Terse!

2009-09-27T10:40:00.006+03:00

Eipäs ole tullut hetkeen taas kirjoiteltua. Opiskelut ja metsästysharrastus vienyt melkolailla kaiken ajan, vain pariin otteeseen ennättänyt viimeisen kuukauden aikana vapaa heiluttelemaan.

Äsyllä alkaa hiljalleen harjussesonki kiihtyä, mikä näkyy ihan kalojen pinnassa läträämisenäkin. Katsoo, josko noita ennättäisi vielä käydä härnäämässä. Sainpas muuten ensimmäisen Äyssi-lahnankin Patolasta pilkittyä! Yhden luvan verran kävin kirjoporsaita häiritsemässä Viannalla ja samalla kaveria lajin pariin innostamassa. Joitakin lohensukuisia ylhäällä kävikin. Istaripossut näkyivät olevan päälle parin kilon, mutta ilahduttavasti joukkoon mahtui myös yksi taimaanikin, jolla mitta olisi täyttynyt.

Parin viikon päästä olisi tarkoitus porukalla pistää kausi pakettiin, ihan virallisten päättäjäisten nimissä. Kalastustakin olisi ohjelmaan mahdutettu, mutta pääpaino taitaa olla saunomisessa&hyvässä seurassa kalavaleiden kertomisessa...

Tuossa vuodenvaihteen tienoilla työhommiin tarkoitus hyökätä tuonne lätäkön toiselle puolelle vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi. Tämä taas meinaa sitä, että rasioiden täyttö täytyy aloittaa jo kohtsillään, kun paras sidonta-aika menee kaukana karvoista. Varmaan jokunen vapa-aihio tarttunee jenkkilästä kyytiin. En minä muuten, mutta kun halvalla saa...

Jotenkin mulle ei kalastus tälleen syksyllä hirveemmin maita, liekkö johtuu sitten kesän yliannostuksesta, vaan ajatukset siintävät jo sumareissa ja ennenkaikkea ensi kesän reissuissa ja itsensä pulskaksi tankanneissa taimenissa. Hiljalleen vesikin alkaa jäähtyä ja taimenet hakeutua kutupaikoilleen, joten näiden pilkkukylkien soisi olla suht rauhassa.

Pohjoinen 31.7. - 8.8.-09 -Hyvä ruoka, parempi mieli-

2009-08-23T12:41:00.034+03:00

Esipuhe
Jo keväälllä laitoin tavoitteeksi ensimmäisen perhoraudun. Useampaan otteeseen olen noita punamahaisia sisällään pitävillä vesillä kalastellut, mutta siimani päähän ei ole eksynyt kun taimenia ja harjuksia. Kulloinenkin reissuseura tosin on kyseisiä eläviä koneongilla rantauttanut suuriakin määriä. Siispä reissun määränpääksi valittiin paikka, missä ei tule kiusausta keskittyä ”helpompiin kaloihin”. Näistä lätäköistä ei siis raudun lisäksi muuta kalastoa pitäisi löytyä. Vain rautuja. Pieniä, suuria ja valtavia.. Näin kertoo tiedustelupartiomme, joka kävi kartoittamassa paikat edellisvuonna. Mikäli joku lukija paikat kuvista tunnistaa, niin toivottavasti kuvat nostavat mieleen hienoja muistoja. Paikoista ei nimillä stoorissa puhuta, jottei paikka kuitenkaan liian helposti navigoitava olisi. Tämä lähinnä siksi, että näiden paikkojen löytämiseksi eräät henkilöt ovat melkoisen työn tehneet. Kiitokset parivaljakolle jeesailusta paikan valinnassa. He kulkevat tarinassa jo mainittuna tiedustelupartiona.

Perjantai, 31.7.

Hemmetillinen hässäkkä, kun Juho lähtee matkaseuraksi armeijan leivistä. Lomille pääsi perjantaina kello 14.00, josta startattiin si suoraan hakemaan aiemmin sotilaalle varaamani rinkka. Jottei totuus unohtuisi, valinta kohdistui legendaariseen ysinollakutoseen. Siitä sitten onnellisen rinkan omistajan kanssa kaasuteltiin paikalliseen entisaikojen markkinapaikkaan, Prismaan, hankkimaan tarvittavat eväät. Tosi kalamieshän ei toki ruokaa tarvitse, mutta päätimme varautua huonompaankin syöntiin… Tarkkaakin tarkemmista laskelmoinneistani huolimatta, Juho tohti epäillä liioittelevani ruuan määrässä. Niin tai näin, suunnimme parin ruokakassin verran köyhempinä hankkimaan sopivaa myrkkyä Alkon valikoimista. Juomiseenhan niitä ei pääasiassa hankittu vaan varapolttoaineeksi, mikäli Marinoli sattuisi loppumaan keittimestä.. Valinta kohdistui siis Strohin tarjoamiin syviin aromeihin, jotka tarjoillaan nautintoaineena kera 60 rosentin. Juho-pesusientä oli kovin vaikea hillitä tässä maanpäällisessä paratiisissa, mutta selvittiin ulos käsittääkseni vain parin pullon säälittävällä varustuksella.

Juho pudotti minut Kasurilaan ja suunti itse kotiinsa pakkaamaan rinkkaansa ja riisuuntumaan valtion tarjoamista asusteista. Mulla olikin rinkka jo ruokia vaille kasassa, joten parin tunnin tiukkojen mielikuvaharjoitteiden jälkeen ampaisin noutamaan lentosotamiestä. Siellähän oli pakkailut vielä kovasti kesken, mutta niinpä vain päästiin kympin jälkeen suuntaamaan ratsumme keula kohti pohjoista. Itselläni oli melkoinen pelko hanurissa, jotta jotakin jäi varmasti hoitamatta, mutta varustelistan viimeinen läpikäynti ei osoittanut ainakaan suurempia puutteita. Otin ensimmäisen ohjastusvuoron, tavoitteena selvitä ensimmäiset 300km nukahtamatta rattiin ja törmäämättä metsänpeikkoihin. Eiköhän tuota tullut päästeltyä yli kolmenpuolensadan, kun potkin Juhon unilta rattiin. Juhon ohjastamana päädyttiinkin yhtä hirvikokemusta rikkaampana Mäkin drive-inille katsastamaan Rovaniemen baarinjälkeinen tarjonta ja tankkaamaan oikeaoppisella urheilijaravinnolla kehomme kyltymättömät energiavarastot. Loppumatkasta ei sikäli kummempaa, Juho kyttäsi kameran kanssa poroja. Ensimmäinen pohjoisen reissu pisti miestä vähän jännittämään…

Selvittiin kuitennii pohjoisnavan välittömään tuntumaan, jossa desinfioitiin vermeet ja hörpättiin viimeiset kahvit ihmistenilmoilla.

Lauantai, 1.8.

Kello lienee ollut jokseensakin 11 aamulla, kun nykäistiin rinkat niskaan ja ruvettiin reippailemaan kohti korkeuksia. Alkumatkan jouduimme taittamaan erittäin huonolla nettitulosteena hankitulla kartalla, ennen kuin ensimmäisen vitosen jälkeen päästiin varsinaisesti kartalle.

Viimeinen juomatauko puuvyöhykkeellä

Pienen reittiarvioinnin jälkeen päätettiin lähteä ”oikaisemaan”, vaikka edellisvuoden tiedustelupartio oli kehoittanut pieneen kiertoliikkeeseen. Suora suunta siis kohti äärimmäistä vitutusta. Ekat pari tuntia kun oltiin taisteltu pakollisen ylämäen lisäksi jatkuvia rakkakivikoita ja minilaaksoja vastaan alkoi olla jokseensakin selvää, että takaisin tullessa ei oikaista. Kuin kostoksi kelikin oli seisovan paahtava, ei pihaustakaan tuulesta avotunturilla! Kirosin moneen otteeseen, jotta mahtaa olla viikon ainoa tyyni päivä..

Kylläpä kannatti oikaista. Hieno fiilis!

”Jokohan leirijärvi tuolta nyppylältä näkyisi?” No eipä näkynyt. Ei näkynyt seuraavalta, eikä sitä seuraavaltakaan. Uskoa koeteltiin, mutta lopulta haluamamme maisema avautui kaukana etuviistossa, noin 300m alapuolellamme. Voittajafiilis, vaikka matkaa olisi taitettavana varmaan lähemmäs vitonen. Monen ala- ja ylämäen jälkeen tuli hetki, jota olikin odotettu jo viimeiset yhdeksän tuntia. Tämä siis laskettuna siitä, kun rinkat nostettiin selkään. Samoin tein leiriytyminen ja ruuanlaittoon. Metukkaa, mozzarella-pastaa ja paljon voita. Parit varrasleipä-kiekot, päällystettynä voin ja metukan lisäksi Koskenlaskijalla. Näillä eväin yritimme epätoivoisesti tasata energiavajausta. Päälle vielä jälkiruoka-kahvit. Voittajafiiliksissä vavat kasaan ja viuhtomaan lähiniemeen. Penkanreuna tuli niemen takareunalla aivan muutaman metrin päähän ja niemen takana olimme ruokailun aikana nousseelta tuuleltakin suojassa, joten kaikki olisi valmista kalojen massarantauttamiselle. Juho avasi pelin heti alkujaan rapiat kolmikymppisellä. Kerkesi päästää tosin takaisin elementtiinsä, ennen kuin tehtiin päätös ruokakalojen teurastamisesta. No mikäpä tässä hätänä, eiköhän noita lisääkin tulene.. Ei tullut tästä niemestä. Eikä muistakaan. Reilun tunnin verran jaksettiin viuhtoa, ainoina havaintoina rantavedessä pyörineet raudunpoikaset ja keskellä järveä pienen tyynenhetken aikana pintoneet kalat. Paska järvi. Huomenna jatketaan eteenpäin kohti paratiisia. Sieltä ei voi olla saamatta isoa rautua. Keskikokokin kuulemma parisen kiloa.. Huomenna syö! Voi että syökin paljon, montakohan ruokakalaa viitisi ottaa. Näissä uskoa vahvistavissa tunnelmissa painuttiin unille ennen puoltayötä.

Sunnuntai, 2.8.

Jahas, tulikin vedettyä unta kuulaan lähemmäs 14 tuntia. Näköjään edellisen yön ajo ja nukkumattomuus painoivat melko kovasti. Hartiat melkoisen kipeät rinkan retuuttamisesta, muuten paikat yllättävänkin vetreät. Aamupalaksi puuroa kunnon satsi proteiinilla kuorrutettuna ja reilulla voisilmällä. Leipää kanssa. Vielä aidot kahvit naamaariin keksien kera.

Käytiin vähän rantaveden taimenenpentuja kiusaamassa ennen siirtymää. Juho taisi saada tuplatkin. Minä en jaksanut vaihtaa perhoa pienempään tässä vaiheessa, niin eipä nuo meikäläisen eväitä huolineet. Keli oli lämmennyt siinä määrin, että rinkkojen kasaamisen jälkeen vaellusvaatetukseksi valikoitui kevyt varustus. Juho hyökkäsi matkaan boxereissa ja meikäläinen legginseissä.

Matka alkoi heti melko tiukalla nousulla, mutta saipahan koneen käymään varsin nopeaan. Ensimmäisten kivikkoisten nousujen jälkeen päästiinkin taivaltamaan mukavaa nurmikenttää pitkin. Ehkäpä tunnin jälkeen piti poiketa reitiltä järvenrantaan jalkojen pesuun, kun Juholle rupesi synnyttämään rakonpoikasta.

Läskilaastari pintaan ja matka jatkuu. Näkyipä piristykseksi joku tuikkikin, muttei tuo perhoa huolinut. Askel oli harvinaisen kevyt, joten melkoisen nopeaan tultiinkin varsinaiseen pääleiripaikkaan. Rinkat pois pykälästä ja rantaan läträämään. Yritettiin katella kalojakin, mutta bongattiin vain lapsiluokan kaloja. Isojen välipaloja nääs..

Nopsaan ruvettiin leirin kasaamiseen. Juho otti kokkinakin ja minä näpläsin teltan kasaan.

Rinkat tyhjäksi

Ruokana oli taas kai jotain metukkapohjaista pastaa, hyvinkin maukasta oli. On se kokki, onse. Jälkkäriksi Juho kaivoi kantamansa piilopullon. Omista kätköistäni kun löysin vielä suklaata, niin kylläpä ei olo yhtään hassumpi ollut.

.

Leiriytymisen jälkeen lähdettiin tarkastamaan leirijärveämme, jonka on määrä olla seuraavan viikon verran unelmiemme toteutusten tyyssija. Käveltiin itärantaa välilllä parhaimman näköisillä paikoille heitellen. Ei merkkiäkään kaloista. Laitettakoon tällä kertaa tuulen piikkiin.

Lentosotamies tähystää

Käytiin katsomassa järvestä lähtevä joki, vaikka virtavesien kalastus isomusten saannin kantilta turhaksi tiedettiinkin. Malliksi otettiin myös muutamat muka kalastuskuvat. Eipä tuota pitkään jaksettu tyhjiä paikkoja kammata, joten lähdettiin melko piakkoin takaisin leiriin päin.

Ei rautu virtavesissä viihdy. Ei ainakaan iso.

Kotilahdukassa pintoi sintit, joita päätimme onkia pannullisen noin niin kuin maistiaisiksi. Oman rautuapinan heitin tunturijärveen pinkkiin miniliitsiin napanneen pienokaisen myötä. Tämän jälkeen siirryin pinturipuritanistiksi ja koukutin jokusia kaloja caddiksella sekä pienellä kaksisiipisellä. Samalla halveksuin vähän salaa Juhon liitsikalastusta…heh. Mutta tekniikka kuin tekniikka, pian meillä oli pannullinen rautua tirisemässä ja odottamassa pääsyä leivän päälle.

Maukasta oli, eikä yömyssykään yhtään hassummalta maistunut teehen lantrattuna. Aika nopeaan vaivuttiin tiedottomuuden rajamaille.

Pieni pullo vai isot kuksat?

Maanantai, 3.8.

Normaalien aamurutiinien jälkeen hyökättiin mättämään kotilahdukan penkan reunaa. Mielessä kaikuivat vain tiedustelupartion sanat: ”Pitää vaan uskoa, että kyllä niitä siinä on.” Tuulee. Eikä näy kaloja. Ei, vaikka niitä siinä kuulemma on. Toisella setillä tarjoilin välillä kevyempää evästä ja seiskalla tirvoin lasikärjen kanssa lotto-jäljitelmää (oranssia liitsiä) kohti syvyyksiä. Kummatkin tarjoilut kelpasivat tasaisen heikosti. Lopulta kyllästyttiin siinä määrin sokkona kalastamiseen, että päätettiin lähteä kopaisemaan parin-kolmen kilometrin päässä oleva lähilampi. Vaelluskenkinä tottakai feikki-Crocksit, eli ihka aidot Alligatorsit.

Lammella pällistelemässä

Hiljaista piteli täälläkin, vaikka varsin maukkaita paikkoja näkyikin. Ei edes näkynyt rannassa pyöriviä pienokaisia.

Juho pyytää tyhjää penkan reunalla

Muutamat kuvat taas malliksi komeimmilta paikoilta ja takaisin kohti leirijärveä. Juho sanoi lähtevänsä tekemään ruokaa, kun jäin itse onkimaan erääseen niemeen. Kuin salama kirkkaalta taivaalta yksi kala erehtyi seuraamaan perhoani aivan rantaan. Tämäkös meikäläisen huulilta kirvoitti tyttömäisiä kiljahduksia ja sai Juhonkin säntäämään takaisin päin. Taisi siinä kalakin säikähtää, kun ampaisi rakettina takaisin kohti syvyyksiä. Heitto kalan suuntaan ja kala kiinni. Revin kalan ronskisti siimasta varmaan puoleen tunturiin. Pienempihän tuo oli mitä kuvittelin alkujaan, mutta pienokaisia isompi kuitenkin. Mittaa ehkäpäs 30-35 senttiä.

Hartaudella ongittu

Kun seuraavat heitot pyytivät tyhjää, suunnittiin sitten porukalla ruuanlaittoon. Alkupalaksi paistettua rautua leivän päällä, pääruokana tonnikala-pinaattipastaa ja jälkkäriksi jallukaffet. Itse päätin tässä välissä vetää pienet torkut ulkosalla tuulensuojassa. Juho puolestaan sonnustautui kahluuvarustukseen ja lähti syytämään apinanraivolla ja kädet rakoilla tuulta vasten.

Reippaan vartin ihmettelyn jälkeen lompsin itsekin heittelemään kotilahdukkaa. Melkein heti yksi kala seurasikin perhoa, mutta kämmäsin tilanteen heittämällä heittosiiman suoraan kauemmas uivan kalan päälle. Melko pian huomasimmekin tuulesta huolimatta lahdukkaa kiertävän rautuparven. Minä tietty hulluna syytämään, mutta Juho teki pelimiehen liikkeen lähtemällä kahvin keittoon. Kaikkinensa kalat pintoivat varmaan parisen tuntia, mutta perhojani eivät kelpuuttaneet. Yhden tällin sain pieneen kasitoistaseen nymfiin. Pinturit hylkäsivät ohittamalla perhoni vain puolen metrin päästä. Juho kiikutti mulle kahvitkin, jotka pikaisesti hörppäsin tahkoamisen ohella. Kalat pintoivat vieläkin, kun Juho päätti lähteä tomaattikeiton tekoon. Ihme jätkä, sokkona viittii onkia, mutta pintovat kalat ei sytytä. Lopulta kalat lopettivatkin pintomisen ja lähdin kaveriksi ruuan tekoon.

Kun tuulikaan ei osoittanut tyyntymisen merkkejä ja pintovia kaloja ei enää näkynyt, suunnittiin telttaan tunturi-casinolle uhkapelien pariin. Voitettuani Juhon uudenkarhean Mersedeksen, oli mieli kevyt ruveta yrittämään unta.

Tiistai, 4.8.

Aamulla heräilin kympinmaita, kun Juho könysi aamupalan keittelyyn. Palvelu pelaa. Puuro, leivät ja kaffet naamariin. Kiipesin törmälle ihmettelemään tilannetta. Juho halusi lähteä huiputtamaan läheisen tunturin ja kilauttamaan kotiväelleen. Itse en malttanut lähteä, koska tuuli osoitti tyyntymisen merkkejä. Tämä oli sikäli ihan fiksu veto, koska Juhon seikkailun aikana koko lampi tyyntyi hetkeksi aivan peilityyneksi.

On tuuli tunturissa tyyntynyt

Luulin tämän aktivoivan kalat pinta-aktiiviseksi, mutta näinkin vain parin raudun tekevän ruokailulenkkiään. Nekin tietysti heittokantaman ulkopuolella. Kun Juho tuli seikkailuiltaan takaisin, arvottiin vähän loppupäivän ohjelmaa. Lähdettiin sitten katsomaan, josko läheisellä järvellä olisi enemmän elämää. Kaloja ei bongattu, mutta tiedustelupartio tuli vastaan. Vuodatettuamme heikkoa saalista, saimme pomminvarman paikkavinkin: pieni pohjukka, jossa kaksi ihan ok kokoista rautua aivan rannassa. Tämän vinkin turvin toivotimme sankarit seuraavana päivänä leiriimme illanviettoon ja lähdimme tarkastamaan kyseisen tipin läheiselle lammelle.

Vauhdilla tarkastamaan tilanne

Toden totta, siinähän ne köllötteli. Valkeat evän reunat vain loistivat kirkkaassa vedessä. Otettiin KPS, kumpi saa aloittaa yrittämisen. Olin jo 2-0 johdossa, mutta niin vain Juholle meni 2-3. Jo ensimmäisellä heitolla kaloista pienempi ampaisi sotamiehen liitsiin kiinni ja melko nopsaan kala rantautettiinkin. Ei iso, mutta jo piristävä 41-senttinen.

Meikäläinen tarjoili jäljelle jääneelle kanssa liitsiä, mutta säikähti kalaparka vain. Kohta tuli onneksi takaisin, jolloin hiippailin paikalle 0,16 kärjen ja #18 pinturin kera. Juho oli video valmiina, joten perhon varovainen tarjoilu pelkkä peruke ulkona. Mahtava näky, kun kirkkaassa vedessä näin kalan kääntyvän ja nousevan hitaasti kohti perhoani. Imaisu, vastaisku ja sitten mentiinkin vauhdilla kohti lammen keskustaa. Meikäläinen siinä perässä könysi ja sitten kala tekikin stopin ja pyörähti takaisin päin. Irtihän se pääsi, todisteena vain oheinen video (joo, kirosanakin sitten pääsee). Kaikesta huolimatta yksi hienoimmista hetkistä lajin parissa.

Rupesin vaihtamaan kuivaa perhoa, kun yksi todellinen isomus kävi tekemässä rauhallisen lenkin pohjukassa. Vapisevin käsin yritin sitoa perhoa siiman jatkoksi, kun tuo parin-kolmen kilon mörkö valui hitaasti takaisin kohti syvyyksiä. Samalla yksi kala tuli taas parkkiin pohjukkaan. Siellä se näkyy vapisevassa videossa:

Liekkö ollut karkuuttamani kala, kun sain vain kerran pyörähtämään perhoni perässä, jonka jälkeen sekin hävisi syvyyksin. Tästä kuitenkin intoutuneena lähdin syytämään lähiniemeen perhojani kohti syvyyksiä. Nopesti yksi tälläsikin penkareunasta, jonka jälkeen lähti tulemaan suoraan kohti. Käsissä oli järeämpi keppi ja piuhatkin oli 0,25, joten riuhdoin parhaani mukaan siimasta löysiä pois ja samoilla lämpimillä repäisin kalankin parin metrin päähän rannalle. Sillonhan se irtosi ja hyppeli jyrkkää penkkaa pitkin takaisin järveen. Meikäläinen perään ja tavoitinkin hetkellisesti ilmeisesti hämmentyneen kalan käteeni. Lipesi kuitenkin ja hävisi ikuisesti. Kylläpä vitutti ankarasti. Pienempi oli, mitä aiemmin pudottamani, mutta kuitenkin +40cm. Melko nopsaan sitten suunnittiinkin leiriin ruoan laittoon ja pikkaisen suruun kupittelemaan.

Sytytettiin keräämistämme puista nuotio ja iskettiin Juhon rantauttama rautu fileinä folioon. Valmista kalaa sitten leivän päällä.

Pääruokana ”poronkäristystä” perunamuussilla. Alkuun vähän voissa käristämistä ja lopussa Koskenlaskijaa kunnon siivut mukaan.

Tarjoillaan muusin kera ilman Juhon varpaita

Joo, eipä siitä illasta sen enempiä. Keli oli ihan mukava istuskella ulkona ihmettelemässä tilannetta, mutta jossain vaiheessa siirryttiin tunturi-casinolle ja lopulta unille.

Keskiviikko, 5.8.

Aamupalan jälkeen lähdettiin eiliselle lammelle ottamaan kaloilta luulot pois. Heti mennessä näkyikin jokusia tuikkeja, mutta hot spot oli totaalisen tyhjä. Niin myös läheinen niemi. Tyhjää oli. Takaisin kotijärvelle, jonne tiedustelupartiokin oli jo saapunut vuoden 2009 Tunturihomo-kalenterin kuvauksiin. Karttojen pällistelyn jälkeen päätettiin Juhon kanssa lähteä koittamaan erästä muutaman kilometrin päässä olevaa lampea, jossa kuulemma olisi äärimmäisen laihoja rautuja, mutta vastapainona huikeat maisemat.

Tiedustelupartio jäi leirin pystytykseen ja me suunnittiin matkaan samoin tein mukana keitin ja pari pussia Real Turmatin herkkuja. Nyt siirtymä oli siinä määrin pitempi, että normireissusta poiketen jalkaan köytettiin ihan vaelluskengät sandaalien sijaan. Matka oli ihan mukavan simppeliä golfkenttää, puron luona jouduttiin tosin jokunen tovi etsimään ylityspaikkaa.

Yli mennään että heilahtaa..

Nälkäisinä kun paikalle saavuttiin, selvisikin jottei meillä ole vermeitä mukana keittimen sytyttämiseen. Meikäläinen oli laskenut röökimiehen varaan, mutta Juhollahan olikin röökit lopussa. Mietittiin, jotta syttyisiköhän tuo marinoli kivistä tulleella kipinällä, mutta hylättiin ajatus heti alkujaan. Noo, ongitaan sitten nälkäisenä. Oli ukilla sodassakin nälkä…
Nälkäinen kalamies syö vaikka lunta.

Lähdettiin etenemään eri suuntiin onkien tarkasti penkan reunaa. Ei montaa tovia mennytkään, kun Juho kiljui kalan olevan kiinni. Minähän siitä parhaani mukaan ryntäsin pällistelemään ja kuvaamaan. Kala oli jo rantautettuna, kun saavuin paikalle, mutta millainen kala olikaan! Ruma kuin itse perkele, siispä tyrkättiin mokoma takaisin veteen. Hyi!

Evätkin rumiluksella ihan rullalla

Meikäläisen perhoon haksahtelivat vain poikaset, jotka tulivat välillä oikein joukollakin kurittamaan perhoani. Eipä Juhollakaan enää syönyt, mutta löyti kuitenkin liiviensä kätköistä sytkärin. Kylläpä oli ihmislapsi taas onnellinen, kun pääsin lapioimaan Curry-kanaa naamariin. Juholla oli puolestaan hapanimelää kananpoikaa. Kumpikin kehuttiin omiamme toista paremmaksi.

Takaisin leirijärvelle, jossa tiedustelupartio yritti narrata loimukalaa illanistujaisiimme. Toistaiseksi melko heikolla menestyksellä. Helteinen, varmaan +30- asteinen paahtavan tyyni keli teki kalastuksen ilmeisesti härveleilläkin haasteelliseksi. Jätettiin tiedustelijat onkimaan ja suunnattiin leiriin pesulle. Lämmintä on kyllä vesi, kun uimaankin uskaltauduttiin ihan arastelematta.

Juho pyykkää Sunny Beachilla

Normaalisti tunturireissuilla tiskivuoro on ollut yhtä helvettiä, kun näpit on jäässä jo ensikosketuksella. Kai lämmin vesi on ajanut isomukset jonnekin todella syvälle virvelinkin ulottumattomiin.. No enpä valita, mukava hyvässä kelissä lomaa vietellä.

Jossain vaiheessa kuuluikin möykkä, joka kertoi loimukalan rantautetun. Hivenen epäilimme kalan riittävyyttä isolle porukalle, joten kokkailtiin Juhon kanssa soijaa ja nuudeleita. Fiksu liike, koska muuten olisi voinut nälkä jäädä. Kala osoittautui ehkäpäs 45-senttiseksi välipalaksi. Virvelikala, en syö…Hyi!

"Toiset syö pussikeittoja ja toiset loimurautua!"

Ilta menikin kupitellessa ylimääräiset juomat pois painolastista, koska seuraavana päivänä meillä alkaisi jo paluu välijärvelle. Hauskaa oli ja saatiin hävitettyä tiedustelijoille muutakin tavaraa juomien lisäksi. Hyvä diili, kylläpä rinkka on varmasti kevyt seuraavana päivänä… Jossain vaiheessa tiedustelijat painuivat hivenen päihtyneinä kohti omaa leiriään, joten mekin hyökättiin latautumaan telttaan.

Torstai, 6.8.

Aamu menikin syödessä ja leiriä kasaillessa. Huudeltiin tiedustelijoille hyvästit ja startattiin haikein mielin boxereissa taipaleelle.

Monkey business -pöksyissä on kevyt kivikossa kuljeskella.

Ensimmäisen päivän siirtymä oli suunnitellustikin varsin kevyt, joten melko nopsaan saatiin välileirikin kasaan. Taas Realin herkut matkaan ja lähdettiin kopaisemaan viimeinen hotspot, joka pitää sisällään todella kookasta rautua. Parin-kolmen kilometrin päästä löydettiinkin kyseinen jemma, mutta maltoimme kuitenkin aterioida enste. Tällä kertaa mulla hapanimelä ja Juholla curry. Kummankin mielestä toinen oli parempaa. Mun bojot siis curry-kanalle!

Kyseisestä paikasta saaliiksi jäi yksi ainoa pyörähdys mun liitsin perässä, mutta paikan tuntien sopii olettaa, jotta iso olisi ollut. Näissä tunnelmissa lähdettiin parin tunnin kalastuksen jälkeen suuntimaan takaisin kohti välileiriä.

Kävelevä käristys!

Leirilammesta koukutin vielä parit pienokaiset, sekä yhden hieman suuremman lapsiluokan kalan (ehkäpä joku kaksvitonen).

Lastentarhassa on ruuhkaa

Kaikki takaisin ja viimeisen kunnonruuan tekoon. Ruuaksi tonnikala-pastaa hervoton annos rasvalla ryyditettynä. Ruuan jälkeen testailtiin vielä settejä legginseissä ja todettiin olevamme varsin hyviä jätkiä. Näissä tunnelmissa siis unia palloon.

Perjantai, 7.8.

Aamutoimet ja rinkat saatiin hoidettua kymppiin mennessä, jolloinka hyökättiin taipaleelle tavoitteena taittaa matka neljään tuntiin. Ensimmäiseen nousuun olin varannut aikaa pari tuntia, mutta se taittuikin jo reippaassa tunnissa. Loppumatka olikin lähinnä leppoisaa alamäkeä, koska ei lähdetty tällä kertaa oikomaan.. Pois mentiinkin siis parilla stopilla ja yhdellä ylimääräisellä, kun paikkailtiin Juhon jalkaa. Minuuttipeliksi meni, mutta niin vain tavoitteen mukaan selvittiin autolle… Rinkat selässä ja suunta kohti etelätä. Heti ensimmäiseksi kilautin siskolle, josko tuleva kummilapseni olisi maailmalle sukeltanut. Eipä ollut, joten viikolla oltiin lasketusta-ajasta myöhässä.

Reippaan kolmen tunnin ajon jälkeen saavuttiin aiemmin varaamaani majapaikkaan kera saunakaljojen. Pikainen majoittautuminen, jonka jälkeen taivaalliseen saunaan. Naaman puhtaaksi höyläylyjen jälkeen oltiinkin jo valmiit suuntaamaan baanalle. Seuraavien hetkien kuvamateriaali on sitten puhelimen varassa..(kuvia tulossa myöhemmin!)

Ensin marssittiin kylän läpi etsimään kunnon ruokapaikkaa karvakäsi-pizzojen rinnalle. Lopulta, pienten kyselyjen jälkeen, navigoitiinki itsemme varsin viihtyisään raflaan. Ruuaksi grillipihvi lisäkkeenä maalaislohkoja ja koko moska huuhdeltiin ”tunturipurojen raikkaudella”. Kylläpä oli ankanpojat tyytyväisiä ja kylläisinä kelpasi yöhön hyökätä.

Aloitettiin turnee kylän kenties ainoalta terassilta, jossa oli livemusiikkiakin tarjolla. Täällä viihdyttiinkin jokusia tunteja nautiskelemassa siviilisaation antimista, jonka jälkeen kartoitin paikalliselta nuorisolta hivenen menomestoja. Tästäpä siis suunta viereiseen karaokepaikkaan, jossa luovinkin välittömästi varsin edustavien vaaleaverikköjen pöytään. Neidit, joita luulin pohjoisenkullaksi, paljastuivatkin vaasalais parivaljakoksi, jotka olivat serkkuaan moikkaamassa. Juholla meinasi olla kuulemma jotain kähinää paikallisten jätkien kanssa. Mustasukkaisia nuo lappalaiset omistaan… Itse keskityin puolestaan parivaljakon tulkintaan Summer of 69 –kipaleesta. Meni sikäli hienosti, että esityksen jälkeen katsottiin parhaaksi painua jonnekin kellarikerroksen tuntumaan, josta löytyikin oikea yökerho!

Taidettiin olla ensimmäiset asiakkaat kyseisellä kellari-klubilla, mutta tästä kuitenkaan masentumatta valloitimme tanssilattiaa vaasalaiskaksikon kanssa Princessan legendaarisen hitin (Anyone but you) tahtien saattelemana. Oma kenkävalintani mahdollisti äärimmäisen pehmeän liikehdinnän, sillä olin liikenteessä tyystin ilman kenkiä! Tai siis sandaalit jätin nurkkaan. Rytmillinen liikehdintäni ei ilmeisesti nostattanut hirveitä fiiliksiä, koska jo hivenen lämmenneet vaasalaiset poistuivat hetkellisesti jonnekin taka-alalle, minun jatkaessa jamittelua täydellä antaumuksella. Väkeäkin alkoi virrata hiljalleen enemmälti paikalle, joten katsoimme parhaaksi poistua maisemista joskus vaille kolme aamuyöllä. Meikäläistä hivenen kiukutti, kun olin karkuuttanut kenties reissun parasta antia olevat vaaleveriköt. Niinpä kaikkeni antaneena painuin melko huonotuulisena unille ilman neitiseuraa. Juho tuhisi viereisessä sängyssä. Selvittiinpä kuitenkin hengissä poromiesten agressioilta.

Lauantai, 8.8.

Aamupalan jälkeen lähdin ohjastamaan Hondaa kohti savoa. Väsyneet soturimme kotiutuivat illalla seiskan maita montaa kokemusta rikkaampana valmistelemaan tulevia seikkailuja.

Syksy tuli, kausi meni: Jälkipuinnit

2009-08-21T15:36:00.006+03:00

Nytpä se alkaa kausi meikäläisen osalta olla melkoisen taputeltu, kun suunta on huomenissa kohti etelää opiskelujen pariin. Nopeasti se kolmisen kuukautta vierähti kalastellessa, mutta paljon tuli kalalla käytyä ja opittua, niin tekniikoista kuin paikoistakin. Muutamiin uusiinkin paikkoihin tuli käytyä tutustumassa, näin äkkiseltään mieleen nousevat Nykälä, Keihäri, Konnekoski, Kerma ja Karvio. Kaikissa uusissa paikoissakin pääsi kalojen kanssa kosketuksiin ja ihan mukava maku osasta paikoista jäi.

Paljon tuli koskella uusia naamoja tutuksi ja mukavia ja opettavaisiakin rupatteluhetkiä tuli rannoilla vietettyä. Kaikki aiemmin keväällä asettamani tavoitteet täyttyivät (rautu ja +60cm taimen), joten tyytyväinen voi niiltäkin osin kauteen olla. Mittataimenia tuli ylhäällä käytettyä karkeiden laskujen mukaan jonnin verran vajaata sata (n.80kpl), eli alkukauden tahti hiljeni loppua kohden. Yli 60-senttisiä pääsin pitelemään ainakin 14 kertaa, joista vain neljä tuli ylös. Tuolta osin selkeästi siis petrattavaa. Toisaalta alkukauden pudotusten jälkeen nuokin rupesivat ylös nousemaan paremmalla prosentilla. Kahdella tai kolmella tapauksella oltaisiin hätyytelty 70-sentin mairittelevaa rajaa. Mainittakoon tähän, että tälle kaudelle tiedän Äyskoskelta nostetun ainakin 4 yli 70cm taimenta ja näissäkin on ainakin kolme eri yksilöä. Mielenkiinnolla odottelen ensivuoden mörköjä...

Viikon verran käväistiin Juhon kanssa pohjoisessakin, josta tarkempaa rapsaa tulennee aivan lähipäivinä (ehkä jo huomenna junassa näpyttelen).

Kiitoksia porukalle mahtavasta kesästä, toivottavasti ensi kesänä sama meininki jatkuu! Söden kamerasta vielä kun saan tarvittavat kuvat kauden pakettiin pistämiseksi, niin kylläpä kelpaa talvella mennyttä kesää muistella.

Ja kesä senkun etenee

2009-07-20T12:46:00.007+03:00

Tovi on jo Vihan reissusta ja viime päivityksestä vierähtänyt. Omat kalastuksenikin ovat jääneet selkeästi kesäkuuta vähemmäksi. Pupasessiot ovat melkoisesti hiljentyneet parin viikon takaisesta ja kalatkin olleet selkeästi hankalammalla tuulella. Tämän takia välillä joutunut kalastelemaan pinnan altakin. Kaloja on viime reissuilla tullut kesäkuuta vähemmän, mutta koko on ollut sitten mukavampaa. Kohokohtina selkeästi kaksi kuudenkympin ylitystä (61cm /reilut 2,8kg ja 63cm /2,75kg). Parit päälle kakkosen kalat noiden lisäksi tullut, eli 55cm ja 56cm.

61 -senttinen priimakolli

63cm kärsinyttä natukalaa

Lämmin vesi on tehnyt kalat hivenen laiskoiksi siiman päässäkin, mutta huomaan kyllä väsyttelytekniikassa melkoisesti kehittyneeni kauden mittaan. Tuttuun kevyeen ja pehmeään vapaan 0,22mm perukekärjen kanssa on käsittämätön luotto. Tuo lyhkäisempi tuli haaviin varmaan puolessa minuutissa: kolme hyppyä jaloissa ja veto haaviin. Tuota pidempää joutui jokusen minutin jo lilluttelemaankin ja knapekin larvakoukkukin oli jo lähtenyt muuttamaan muotoaan. Nopeiden väsytysten soisi lisääntyvän c&r -koskilla näin lämpimän veden aikaan, kun rasituksesta toipuminen on kaloilla melkoisesti heikompaa viileämpään veteen verraten.

Käytiin muuten Viannallakin jututtamassa luvan verran Esaa. Mainittakoon, jotta munapataa keittelin kun lipesin kesken väsyttelyn kiveltä perseelleen jokeen. Edellisen illan riennoilla saattoi tapaturmaan jonkun asteinen osuus olla...Rupesi muuten melkoisesti vituttamaan, kun porukka kehtaa Esalle istutuspolitiikasta napista. Kyseessä mies mukavimmasta päästä, joka hoitaa hommat kyllä erittäin hyvin ja tunnollisesti. Näin vuosien jälkeen ei pahaa sanaa miehestä ole sanottavana, vaan herra kertoo kulloisenkin tilanteen reilusti ja avoimesti. Järki käteen, ei luulisi olevan kovin hohdokasta ja egoa pönkittävää vanhan miehen mieltä pahottaa jonkun hassun kirjolohen takia!

Pohjoiseen olisi tarkoitus sännätä tuossa 1.8., mikäli Sotamies Toivaisen suostuvat viikoksi vapauttamaan valtion leivistä harjoittelemaan pakollisia erätaitoja napapiirin toiselle puolen.

Loppuun huono lisä slip-sarjaan, kun yritin kikkailla itselaukaisimella. Kaulahihnakin jäi kivasti tuomaan välitöntä tunnelmaa kuvaan.

Vihavuosi 3.-5.7.

2009-07-09T16:24:00.011+03:00

Edellinen viikko mennyt jännätessä ja isomuksetkin jo mielessä väsytelty useampaan otteeseen. Ajatuksena oli startata perjantaina ysin maita täältä Siilistä Harrin paukkumopolla kohti Kuopiota ja Mikon luolaa. Torstaina kuitenkin varmistui, että Harri joutuu jäämään perjantaina vielä töihin. Kova takaisku minulle, koska olin jo valmistautunut pieneen takapenkki tissutteluun, mutta minkäs teet. Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä. Uskoisin, että Harriakin hivenen nyppi. Niinpä startattiin Mikon kanssa heti aamusta etupartiona kohti hämettä ja Harri tulee sitten illalla perässä.

Jyväskylässä pysähdyttiin edellisvuoden tapaan täydentämään juoma- ja ruokavarastot, sekä tankkaamaan itsemme energiapitoisilla Mäkin herkuilla. Viime vuoteen verrattuna stoppi oli laimea, koska eräs kissa ei ollut myymässä burgereita, eikä edellisvuonna hilpeyttä herättänyttä arviolta nelivuotiasta tykinkuulaakaan näkynyt. Tuo rantapalloa muistuttava yksilö oli edellisenä vuonna mutustamassa burgereita kummallakin kerralla, kun pysähdyttiin sekä tullessa että mennessä. Huolestuttavaa tuo liikalihavuus, penskan porukoille tekisi mieli vähän noottia antaa..No mutta, matka jatkui kuitenkin.

Viimeinen etappi himpun verran jännitti, kun edellisenä vuosina iskuryhmämme on poikkeuksetta eksynyt matkan varrelle. Nyt Mikko oli tulostanut oikein ajo-ohjeetkin, mutta nehän olisi ajattanut meidät Tampereen kautta. Ei uskottu papereita, vaan luotimme suuntavaistoomme ja lähdettiin suunnistamaan vanhaa "tuttua" reittiä. Tuuloksen absilta haettiin vähän kylmää olutta ja yritettiin ostaa kartta. Eipä ollut karttoja tarjolla.. Onneksi "0100100, miten voin auttaa" pelasti urhokkimme. Päästiin siis ihan ensi yrittämällä perille asti. Historiallinen hetki, jota juhlistimme samointein oluella.

Sillalle mentiin pällistelemään vesitilannetta, joka olikin yllättävä hyvä. Mikkoa lähinnä ihmetytti, miksi lokit paskoo kaiteelle niin antaumuksella. Nähtiin yksi puhdas tyylinäytekin. Saalispalautteet kertoi, jotta edellispäivinä aika heikkoa oli kalantulo ollut, edelliselle vain yksi mittakala. Saaliskirjo kattoi kuitenkin kolme eläinluokkaa: linnut, kalat ja nisäkkäät. Vittumainen varmaan lepakkoa irrotella koukusta.. Majoittumisen jälkeen tovi meuhkattiin ja sidoskeltiin perhoja. Si ajateltiin ruveta unille ja Mikkohan se rupesi heti korisemaan. Mua ei sittenkään nukuttanut. Menin jouteessani jututtamaan edellisvuodelta tuttua vihannesten myyjää iltatorille. Avausrepliikkinä käytin aina varmaa: "Onpa isoja sipuleita". Ja neitihän perketi muisti samoin tein! Siinä mallasta siemaillessa jokunen tunti vissiinkin vierähti, koska Harry pölähti paukkiksella aivan yllätäen paikalle.

Joskus ysin jälkeen kai suunnattiin kalalle. Jätkät meni yläpesälle, itse suunnin puolestani alaosan poteroita ronkkimaan. Ensin vetelin ilman tapahtumia pikaiseen paikat hiirellä, jonka jälkeen tinseliin vaihto. Samoin tein yksi kala kävi pyörähtämässä, muut poterot olivat kuolleita. Lähdin sitten ronklaamaan samat paikat larvasetillä. Aiemmin näyttäytynyttä kalaa en saanut ottamaan, mutta ylemmästä poterosta karkuutin yhden ihan ok kalan. Suunnin sitten itsekin ylös ihmettelemään tilannetta ja odottelemaan momenttumia. Mikko lähti pommittamaan loppuliukua ja kävi siellä jouteessaan katkaisemassa yhden vavankin, joten siirryin aikani istuskeltuani pommittamaan yläpesää larvoilla. Harry lähti vissiin syömään ja kysäisi lällärillä, onko ollut tapahtumia. Ihan pari sekunttia antamani kieltävän vastauksen jälkeen sitten tärähti kala kunnolla kiinni asti. Laiskan lutjakka kala nopean väsytyksen jälkeen haaviin ja päästiin kuvien ottoon.

Kala haavissa ja minä oikeaoppisessa kyykkypaska -asennossa

Mittaa 54 senttiä ja pikkupullukalla painoa 2,1kg.

Mikko meni sitten toiselle puolelle ja Harri tuli äskeiselle ottipaikalle minun siirtyessä taustahenkilöksi. Melkein samointein Mikolla nivaisi kala, joka vaikutti varsin kookkaalta. Starttasin läpökkäiden SE vauhtia valomieheksi ja tarvittaessa auttamaan haaviamisessa. Nopean väsytyksen jälkeen Mikko saikin kalan pieneen haaviinsa, sikäli kun se sinne osittain mahtui. Mittaa nartulla 64cm ja ennätykset uusiksi. Kieltä ulos ja kuvien ottoon!

Halailujen jälkeen lähdin käymään alhaalla, josko aiemmin näyttäytyneet kalat olisivat aktiivisempia. Ei olleet ja ylös tultuani siellä jo kuvailtiinkin Harrin 55 senttistä. Siitä minulla ei taida kuvia ollakaan. Itse suunnin siitä pommittamaan yläpesää ja heti kala kiinni. Luulin itseasiassa paremman kokoiseksi, mutta paljastuikin niskasta kiinni olevaksi ~45 kalaksi. Mittailematta pienen pettymyksen saattelemana kala takaisin jonkhaan. Yhden kalan vielä pudotin, jonka jälkeen ei tainnut kenelläkään olla enää mitään elämää. Jätkät jututtivat jotain Pomperon entistä työkaveria saunan toivossa, mutta tyytyminen oli vain konjakkiin. Itse jahtasin supikoiraa rantapusikossa lepakoita väistellen.. Joskus aamuyöstä sitten luovittiin majoitustilaan syömään ja analysoimaan ilta. Kaikkinensa melko hiljaista, mutta hieno kala Migulle. Jonnin aikaa siinä parannettiin maailmaa ja painuttiin unille.

Aamulla heräilin varmaan kympin jälkeen, kun Harry oli keitellyt aamukaffet ja sidoskeli jokusia perhoja. Aamupalan jälkeen suunnittiin ihmettelemään Vihavuosipäivää ja väenpaljoutta. Keski-ikä oli melkoisen kypsä, mutta jokusia nuorikkoja kuitenkin näkyi. Yhdeltä blondi-parivaljakolta kävin kysäisemässä mölkyn lainaan, kun näin niitten aiemmin sitä mäiskivän viereisellä pihalla.

Kaksi peliä pelattiin, jonka jälkeen kruunasin itseni Vihavuoden mestariksi. Kaikki pääsi kuitenkin mitalleille..Muuten päivä meni pikku pöhnää hankkiessa ja kyläläisten kanssa seurustellessa. Käytiin uimassa paskat pois, kun emme yrityksitä huolimatta päässeet mihinkään saunomaan. Vesi tuntui hemmetin kylmältä, joku vielä väittää jotta lämmintä..Mikko teloi itsensä, kun yritti kylmän kangistamilla jaloilla pulahtaa. Betoniliuska raapaisi jalat ihan verille ja minultakin tuli kärsästä verta (se ei kyllä mihinkään osunut). Verissäpäin könyttiin yläkertaan nuolemaan haavojamme. Tarkoitus oli taas ruveta nukkumaa, mutta loppupeleissä viisi tuntia parannettiin maailmaa musiikkia kuunnellen ja perhoja pyöritellen. Nautitut nesteet vissiin meinasivat käydä unettamaan, joten jokusia kofeiinitabuja naamaan Batteryllä huuhdellen ja eikun kalalle suoraan momenttumiin.

Harri sai enste yläpesästä jonkun rapiat nelivitosen ja myöhemmin sillan yläpuolelta pulskan 52 senttisen.

Vähän myöhemmin pudotin yläpesästä isomuksen. Ensimmäisen kolmisen sekuntia olin siinä uskossa, että pitelen pohjaa. Olisiko tuo puolisen minuuttia ollut kiinni, kun pääsi irti. Siinä olisi voinut maaginen seiskakymppi paukkua...Myöhemmin sain vähän alempaa kakosen kalan, jolle mittaa 53cm. Mikko paukutti samaan aikaan siimat, muttei kuulemma mikään isomus ollut. Lie peruke hankautunut heikoksi.

Siinäpäs alkoi reissun kalastelut olla pulkassa. Grillailtiin vielä makkarat ennen unille menoa. Oheistoiminnaltaan huippureissu, mutta kalastuksellisesti pienimuotoinen pettymys. Toisaalta pitää ihan tyytyväinen olla, että sai kontaktin sellaiseen isomukseen, joita täältä tultiin etsimäänkin. Puoliltapäivin startti kotikonnuille ja kohti uusia reissuja. Kyllä tuonne on ensi vuonnakin lupia yritettävä.

Tack och adjö reissuseuralle, hauskaa oli!!

Kohti heinäkuuta ja Vihavuotta

2009-06-29T17:53:00.007+03:00

Nyt se on minun osaltani kesäkuun kalastukset kalasteltu. Tuossa juhannuksen jälkeen tahti muutenkin vähän hiljeni, kun yökalalta joutui aina töihin painaisemaan. Muutamassa päivässä sitä saikin jo hakattua itsensä suht piippuun, mutta nyt on taas voimia jatkaa tahkoamista. Tähän väliin kuitenkin laitettava vähän kesäkuun tilastoja, niin on helpompi vetäistä sitten syksyllä kausi pakettiin.

Reissuillani keskityin pelkästään pintureilla ja pintapupilla ongintaan, onkien vain näyttäytyviä kaloja. Mikäli olisi jaksanut sokkona larvastella, olisi kalojakin varmasti käynyt vielä ihan eri malliin ylhäällä (kahdella reissulla larvastelin), siltikin tämän kuun saldoksi tuli 44 mittakalaa ja paras reissu antoi 12 kalaa. Isoimmiksi jäivät tältä kuulta tuo 64cm, 2x 59cm (toista melkein uskaltaisin tarkemmin mitattuna väittää kuuskympiksi), 2x 58cm, 57cm, 56cm, 2x 55cm, 54cm, 2x 53cm ja 2x 52cm. Näistä kaksi isointa larvalla, loput pinnasta. Kuvia tuli noista paremmista kaloista jonkin verran räpsittyä talvi-iltojen iloksi, mutta kameran linssit tahtoi harmittavan usein olla huurussa. Tulevaisuudessa kamera tuleekin roikkumaan kaulassa housujen sisällä.

Viikonloppuna sitten koittaakin kenties kesän odotetuin reissu, kun pamautetaan täältä Savosta Mikon ja Harrin kanssa viikonlopuksi Vihavuodenkoskelle. Viime vuonna reissu tarjosi kauden parasta kalastusta ja tänä vuonnakin siltä suunnalta on kuulunut hurjia huhuja kookkaiden kalojen muodossa. Siitä reissusta tulenneekin sitten kirjoitettua ihan pitemmän kaavan mukainen rapsa, sikäli mikäli sieltä jotain kerrottavaa tulee.

Tuo Fishpondin päkki oli kyllä melkoinen pettymys kestävyydeltään. Viime kauden normaalin, aktiivisen käytön se kesti ongelmitta, mutta tämä alkukesä on saanut päkin vetelemään viimeisiään. Veikkaisin, että jatkuvalla märkänä olemisella (ei ole kerennyt kuivaa välissä) on hajoamiseen jonkin sortin osuus. Yhden suuren repeämän jouduin jo paikkaamaan ja näitä repeämän alkuja on nyt tullut useampia lisää. Kangashan tuossa on "kevytpeitemäistä", joka revetessään jatkaa repeämistä erittäin helposti. No muutenkin mielessä on käynyt takaisin liiveihin siirtyminen, jota tämä vain vauhdittaa. Liivit onkin jo tilauksessa, toivotaan että ennättävät Vihan reissulle matkaan.

Osasta noista paremmista kaloista kuvia jo aiemmissa kirjoituksissa onkin, tässä sitten muutamia heikompia otoksia:

57cm

59cm

54cm

56cm

Ei ole kalaa pilkkuihin katsominen

2009-06-23T13:36:00.007+03:00

Noniin, juhannus juhlittu ja kalallakin jo ennätetty käymään. Jokusia kaloja tuli käytettyä ylhäälläkin ja kyllä on muuten jännä, miten erimoisilla pilkutuksilla taimenia koskissa on. Mikähän lie määrää tuon pilkutuksen/värityksen, koska ainakaan elinympäristöstä se ei näytä olevan riippuvainen.

Erityisen kaunis ja erikoinen väritys tällä armottomilla evillä varustetulla viiskasilla:

En ole noin suuriin punaisiin pilkkuihin aiemmin törmännyt. Muistuttaa lähinnä mansikkamaata.

Sitten on perinteinen, vanhoista erätarinoista tuttu, kullankeltainen mullonen:

Ja viimeisenä omaan silmääni kaikkein rumimmalla kuosilla varustettu harvapilkkuinen, pronssin sävyinen kala. Tämän pintakin tuntuu jo käteen erilaiselta, "haimaisen" karhealta:

Onko porukalla tietoa, mikä tuohon ulkoasuun vaikuttaa? Luonnonvalinta? Muuttuukohan kaloilla tuo väritys/pilkutus iän myötä johonkin suuntaan, vai onkohan ne samat pilkut kalalla parikymmensenttisenä ja sitten isompana? Ei voi kun tuumata, jotta onse jännä! ;D

Tulihan se sieltä

2009-06-18T15:45:00.006+03:00

Lähdin kuitenkin ottamaan vielä revanssia, josko joku isomus haaviinkin asti päätyisi. Larvaseteillä lähdin hiljalleen kalastamaan koskea ylöspäin ja etenemään kohti isonkalan paikkkaa. Heti kalastuksen alkuivaiheessa pudotin jonkun rapiat viiskymppisen kalan, muttei tuo juurikaan haitannut. Päästyäni pelipaikoille jysähti tutusta paikasta. Erittäin vahva kala, joka pyrki juromaan milloin mihinkin. Kovalla paineella kalan alapuolelta sain sen kuitenkin aina liikenteeseen ja pyörimään sen verran lähelle, että sivutapsin perho roikkui turvallisesti vedenpinnan yläpuolella. Kaikki sujui kuin elokuvissa ja sain hilattua kalan mietoon rantavirtaan haaviamista varten. Sittenhän se pelätyin tapahtui juuri haaviamisvaiheessa. Irti perkele!! Nyt neljällä reissulla putkeen isomus kiinni ja irti.

Nyt olin siinä määrin järkyttynyt, etten oikein kyennyt edes kiroilemaan ja möykkäämään. Käpyttelin autolle surkuttelemaan surkeaa kohtaloani ja soittamaan terapiapuheluja joka suuntaan. Tunnin verran keräsin itseäni, jonka jälkeen itseluottamuksensa menettänyt mies nähtiin laahustavan kohti koskea. Kalastukseen ei oikein pystynyt keskittymään, mutta pari lohdutuskalaa sain kuitenkin. Autolla kävin syömässä ja Artzi nostatti puhelimenvälityksellä taistelutahtoani. Uutena miehenä starttasinkin koskelle kohti rauhassa ollutta The Isonkalan paikkaa. Alkuun yksi pienehkö taimen ja pari heittoa myöhemmin tärähti paremmin. Väsytys saman kaavan mukaisesti, kun aiemminkin ja sain kalan aivan rantavirtoihin pyörimään. Mielessä kävi, että nyt jos irtoat niin metsästän vaikka haavilla kuiville. Pysyi kuitenkin loppuun asti kiinni ja suunnaton helpotus valtasi mielen.

Mitta kertoi 64 senttiä ja puntari näytti hoikahkolle kalalle painoa reilut 2,7 kg. Apina hyppäsi sillä sekunnilla jordaaniin!! Suupielen olivat kyllä sen näköiset, että ollut koukussa useampaankin kertaan, mutta tämä ei fiilistä heilauttanut suuntaan eikä toiseen. Olipahan ainakin kolmas kerta, kun oli jo minun siiman jatkona.

Pikaiset kuvat haavin päällä ja kala päättikin lähteä varsin vauhdilla kohti asentopaikkaansa.

Nyt voikin hyvillä mielin haudata kalastukset muutamaksi päiväksi ja siirtyä jussin viettoon.

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille ja muillekin koskenrantojen tallaajille!

Kesäkuun puolivälin kuulumiset

2009-06-17T12:49:00.007+03:00

Noniin, välistä joutaa vähän näpyttelemäänkin. Ajatuksena oli alkujaan pitää blogia päiväkirja -tyyppisenä ratkaisuna, mutta eihän tuota ole joutanut päivittelemään joka reissun jälkeen. Kalalla on tullut ravattua paljon, niin Viitasaaren koskilla kuin Äsylläkin on tullut tahkottua. Kaloja kesäkuun alku on kyllä antanut ihan mukavasti, tässä kuussa on irrotettavana käynyt 27 kalaa, joista yhdeksän on harjuksia (kaikki +40cm). Myös pudotuksia on tullut ärsyttävän paljon. Niin joo, Samulihan se taisi kommentoida, että aika siirtyä pinturirokastukseen. Nyt se on sekin ihme nähty...

Kuudenkympin raja se vaan tiukassa on, kolmella peräkkäisellä reissulla olen kyllä pitelemään päässyt. Ensimmäinen katkaisi Hanakin larvakoukun (jälkeen päin revin vielä parit pohjaankin poikki, ei siis Hanakkia enää minun rasioihini pääse), toinen irtosi hypystä väsyttelyn alussa ja kolmas todella suuri taimen haukkasi päikkäripinturiin ihan vierestäni ja ryntäsi kerralla melkein kolmisenkymmentä metriä juromaan kosken vastarannalle. Kevyillä vehkeillä en saanut kalaa pakotettua oikein mihinkään suuntaan ja irtihän se sitten pääsi. Yhdellä kalalla luulin tosin jo rajan rikkoutuneen, mutta vaivaisesta sentistä jäi kiinni; mittaa siis 59 senttiä ja painoa 2450g. Todella nätti kala, muttei kuitenkaan kuuskymppinen...

Tähän lopuksi parit kuvat (pieniltä ne muuten kalat näyttää tuon kokoisen haavin päällä...)

Keihärinkoskella 7.-9.6.

2009-06-09T17:43:00.008+03:00

Aiemmin viikolla koettujen synkkien hetkien myötä lähdettiin koettelemaan, josko nuo Keiteleen isomukset pysyisivät Äyssiläisiä serkkujaan paremmin siiman päässä haaviin asti. Rytmiryhmästä putosi jo ennenalkujaan Harri poijes, kun työrintamalla jonkinasteista ongelmaa oli. Matkaan täräytettiin sitten Mikon ja Artzin kanssa tuossa puoliltapäivin.

Matkasta nyt ei sikäli ihmeempiä, joku "leveä kuljetus" meinasi tuossa Pielaveden tuntumassa hilkun verran nostattaa matkustajissa pientä hermopainetta. Vianta ja Kärnä muistettiin analysoida vauhdista ja näiden raskaiden hetkien jälkeen palkitsimme itsemme Scan Burgerissa. Nirsona tilasin burgerini ilman suolakurkkua, mutta eihän tuo reipas kesätyöläinen Mikon katselultaan erikoisehtoani muistanut..Oli kurkkua ihan useammassa kerroksessa. Tästä kuitenkaan masentumatta soturit karauttivat kylläisinä viimeiselle taipaleelle kohti Keihärin kehtoa.

Keihärillä edellisten kalastajien normaalien kalavaleiden vaihdon jälkeen pääsimme majoittautumaan kartanoomme ja eristäytymään hetkellisesti ulkomaailmasta. Tervetuliaismaljaksi vedettiin tottakai perinteinen Corona limellä. Vai olisikohan noita samoilla lämpimillä paritkin mennyt.. Oluen litkimisen lomassa haukuttiin totta kai toistemme perhot, jotta urhokeillamme olisi oikea tahtotila koskelle lähtiessä. Myös pakollisen settien testailut nurmikolla, jonka jälkeen oltiinkin jo valmiit hyppäämään kurahousuihin. Mulla alla legginsit, ilman muuta. Tein myös harkitun riskiliikkeen jättämällä varman saantihatun kotiin ja vedin päähän uunituoreen Ankkalinnan perhokalastajien tyylikkään kesäluomuksen (tosin vähän pienen livakka minun kuulaani).

Aloitin kalastuksen ylimmältä pohjapadolta vastarannalta larvasetillä. Päävirran reunaan asti maltoin käyttää larvoja, jonka jälkeen siirryttiinkin jo tinseliin. Pikaisen kopaisu ei tässä tuottanut tulosta. Alemmas siirryttyäni pudotin heti alkuun rantavirrasta pienen taimenen. Päävirran reunan peilistä sitten jysähti kunnolla. Hetken aikaa kala pysyikin suht rauhassa ja pääsin aloittamaan väsytyksen kelalta. Sittenpähän tuo lohna lähti pyrkimään alaspäin pahasta paikasta, jolloin oli liinat lyötävä lähes lukkoon. Sittenpähän tuo irtosi. Vähän meinasi vituttaakin, joten korjasin tilanteen yhdellä mallaksella.

Kuulumiset sillalla rupateltuani vaihdoin toiselle puolelle kaupanmonttuun. Jo ensimmäisillä heitoilla tinseliin tuli kova tälli joka jäi kiinnikin. Nopean väsytyksen jälkeen haaviin lyhyehkö ja pulska taimen, jonka myötä paviaanikin hyppäsi niskasta poikkeen. Mittaus kertoi 48 senttiä ja nättinä evällisenä lunasti itselleen takaisinpääsyn monttuunsa tankkaamaan. Uusi hattukaan ei osoittautunut aivan kelvottomaksi.

Nopsaan heittelin vielä loppuliukua ilman tulosta, jonka jälkeen käytiin käryyttämässä vähän smäggäraa. Olivat sisältäkin lämpimiä. Mikko ihaili samalla ostamaansa sinappipurkkia ja ihmetteli nykytekniikkaa.

Takaisin mennessä rokastin saunamontusta vahigossa tinseliini tuommosen rapiat nelikymppisen kalan jostain rintaevä tuntumasta. Irtosi kuitenkin omia aikojaan. Outo homma muuten, tähän mennessä olen tartuttanut neljä taimenta ulkoa ja niistä kolme jo tänä vuonna. Kalastustekniikoissa olen kyllä tälle kaudelle lisännyt ylävirtaheittoja radikaalisti striimereillä kalastaessani. Kai se jotenkin siihen korreloi, ärsyttävää joka tapauksessa. Ilta tarjoili paljon tällejä ja karkuutuksia, mutta haavissa piteli melko hiljaista. Mikolle yksi nelivitonen ja mulle joku nelikakkonen. Artzilla gorilla kurkisteli korvan juuressa, eikä kalat oikein tahtoneet pysyä. Kontakteja kuitenkin kaikki jokusia saatiin, joten siirryttiin hyvissä ajoin jo yhden maissa saunomaan ja muutenkin after fishingille. Digiviihdekanavan (69) näkymättömyys kuitenkin synkisti joidenkin ryhmäläisten mieltä, joten katsoimme parhaaksi siirtyä pakollisten maailmanparannusten jälkeen unille.

Herätys tuli Artzin taholta kympin maissa aamukaffelle. Aamusteppailujen jälkeen mentiin sillalle pällistelemään koskea ja katsomaan kylän lukuisia kaunottaria. Kaunottaria ei juurikaan liikenteessä ollut, mutta saunamontussa näkyi olevan aktiivisia harjuksia vesiperhosten ja päikkäreiden perässä. Olipa joukossa jokunen isompikin. Siis kala, ei perhonen. Artzilla petti kontrolli ensimmäisenä, joten isomies ravasi vauhdilla kumiasun huomaan ja viritteli pinturisetin. Mikon kanssa katseltiin aitiopaikalta miehen tyylinäytteitä, joiden tuloksena ylös tuli yksi harpeli. Saatoinpa jokuseen otteeseen sillalta katsellessani mainostaa polaroideja, kun Mikko oli omansa unohtanut talolle. Aikamme pällisteltyämme lähdettiin Mikon kanssa ottamaan aurinkoa ja nauttimaan virvokkeita kämpälle.

Grilli pistettiin tulille ja hiillosta odotellessa päätettiin lähteä katsomaan, kuinka jäsen-A:lla sujuu. Kalahan siellä kiinni oli, joten pinkaisin vauhdilla hakemaan kameran. Jälkianalysoinnin jälkeen tulkitsin itseni muuten tuosta suorituksesta SE:n haltijaksi läpökkäiden satasella. Artzi sai taltutettua tinseliä purreen taimenen haaviin ja evättömyyden myötä tälle annettiin kuolemantuomio. Pakollisten ryhmähalailujen jälkeen otettii syönnösnäyte, joka kertoi kovasta pupien imeskelystä; maha pinkeänä ruskeata ja oliivia pupaa. Nelikasi kohti grilliä ja sauna tulille. A:n olalla ollut gorillakin oli valunut jo hyvän matkaa kohti loppuliukua...

Syömisen, juomisen, saunomisen ja nukkumisen jälkeen starttasimme jälleen ongelle. Kukin taholleen, itse suuntasin kaupan monttuun. Pikainen ajo tinselillä, surffilla ja larvoilla ei tuottanut tulosta, joten reipas ote kahlaamisen ja ronkkimaan päävirtaa. Heti kättelyssä nätin kokoinen taimen otti tinselin kunnon loikalla, mutta irtihän se hetken jälkeen pääsi, kun jouduin enimpiä menohaluja rajoittelemaan. Sama teema oli itselläni loppu illankin, kolme kalaa pudotin enkä yhtään ylös saanut. Sama vika Söderströmillä, Artzille nelinelonen kuitenkin. Loppuliussa näkyi pintovia kaloja, joita kävin vähän pintapupilla härnäämässä. Pieniä harjuksia olivat mokomat, eihän tuommosia kehtaa kiusata.

Taas luovutettiin kalastus ennen aikojamme ja siirryttiin parantamaan maailmaa. Saunomiset ja grillailut veivät kuitenkin lopulta unille asti, vaikka kova tarkoitus oli vielä itselläni mennä kalastusta jatkamaan. Aamulla kun heräiltiin Mikon kanssa, oli Artzi kadonnut. Auto oli kuitenkin pihassa, joten epäilimme vahvasti ettei hän meitä ollut hylännyt. Siispä emme joutuneet paniikin valtaan, vaan rauhallisen aamupalan jälkeen siirryimme etsimään miestä joen rannoilta. Siellähän se oli koukuttanut komean nelivitosen. Ahkeruus palkitaan, Mikon kanssa emme enää pöksyihin sukeltaneet vaan katselimme A:n kalastelua. Yhden pienen se vielä käytti irrotettavana, jonka jälkeen lähdettiin pakkailemaan ja pistämään reissu pakettiin. Hyvä reissu, vaikkei kalallisesti hyvin juhlallinen ollutkaan.

Toukokuu paketissa

2009-05-31T13:06:00.006+03:00

Nyt onkin toukokuu kolkuteltu pakettiin. Keikauksia tuli heitettyä Nokiselle ja Myllykoskelle (uusi tuttavuus) ja sitten kesän todellinen avausreissu Äyskoskelle. Tuota Äsyn reissua odoteltiin jo talvesta asti, kun mökki varattiin Läsäkosken luparumpan kariuduttua osaltamme "ei oohon".

Kaloja kuun loppu antoi ihan kohtuullisesti. Kuusikymppiä vain tuntuu tiukassa olevan, vaikka jokusia kontakteja myös parempiin kaloihin saatiin. Isoimmat haaviin päätyneet ovat omalta osaltani olleet 2x 57cm ja yksi 56cm. Tästä on ihan hyvä ruveta kaloja venyttelemään.

Kesäkuun alun Vihan reissu peruuntui, mutta kuitenkin 7.-9. päivä ollaan Keihärillä pilkkukylkiä hätyyttelemässä. Muutenkin kesäkuun alussa ravattaneen koskilla, kun Mikollakin alkoi tähän saumaan parin viikon kesäloma.

Ikäväkseni Äyskosken yön tohinassa sain revittyä chest packin melko heikkoon kuntoon. Kriittisessä paikassa yli 10 sentin repeämä, mitä ei oiken tahdo kunnolla paikatuksi saada. Ensitoimena täytyy yrittää jonkin asteista korjausta, mutta huonolla mäihällä saattaa joutua investoimaan uuden kantovermeen. Samassa tohinassa myös mitta sanoi työsuhteensa irti...Eli varustetappioita alkaa tulla juuri kiireisimpään aikaan. Tietysti!

Tähän lopuksi vielä parit kuvat parhaimmista kaloista:

Nykälänkoskilla 21.5.

2009-05-22T08:52:00.010+03:00

Keskiviikkona palailin koto-Suomeen Siilinjärvelle. Torstaina sitten iltapäivällä Juho soitteli ja kalalle kyseli. Päätettiin lähteä jonnekkin pikareissu tekemään, saisinpahan samalla turhat höyryt päästeltyä ennen seuraavan päivän Äsyn keikkaa. Arveltiin, jotta Nokisella lienee väkeä kun pyhäpäivää pitelee ja Viannallakin Esan mukaan kaikki luukut auki, joten vettä riittäisi sielläkin..Kerman ja Nykälän välillä sitten arvottiin ja jälkimmäiseen päädyttiin. Tuleepahan samalla itselleni uuteen koskeen tutustuttua.

Uskomattoman tyylikkäältä Koskentilalta (historian havinaa..) lunastettiin luvat ja kuuleman mukaan kahdestaan päästäisiin lirkkimään. Kaloja olisi odotettavissa ihan kovemmastakin virrasta, vedenlämpö kuulemma 9 astetta.. Lupien oston jälkeen kamoja kasaillessa jo matkalla synkkänä ollut taivas sitten repesi. Helvetillinen kaatosade ilmoitti kesän virallisesti alkaneeksi. Taisipa siinä tulla päiviteltyä, jotta on tämä harrastus erimukavaa, kun on kalvovermeet niskassa..

Suorittiin siitä ensimmäiseksi Mieskosken niskalle, joka ongittiin molemmin puolin tarkasti. Harvoimpa olen noin intiaanimaisia otteita koskenrannalla esittänyt, kun heittopaikalle hiippailin. Mieskoski tosin ei elämyksiä tarjoillut, ei sitten mitään..Tästäpä sitten pääteltiin, jotta josko Naiskoski olisi meille koskiemme komistuksille anteliaampi, joten tossut sinne.

Niskalla ei siiman jatkona olleeseen valkoiseen Hollowiin tullut mitään elonmerkkiä, joten tinseliä peliin. Lähdin kalastelemaan koskea hiljalleen alaspäin. Ensin perinteisillä alavirtatekniikoilla ja heti perään samat paikat ylävirtaheitoilla. Puolenvälin alapuolella lenkillä vauhdilla vedettyyn tinseliin jokin paukaisi, mistä todisteena vain sotkuinen perho. Loppuliussa katkoin sitten siimat jonkin eliön kanssa. Lie oli poranokka, kun ei ainakaan vedosta katkennut.. Kalastelin sitten kosken takaisin ylöskin, ilman tapahtumia. Tiukassa ne on...

Ruokatauolla lähdettiin kahvin keittoon ja haukkaamaan evästä. Koskeen oli tällä välin noussut selkeästi "nousuparvi", jotka läjäyttelivät niskalla. Vartin hurmoksessa pudotin puolisenkymmentä kalaa ja vain yhden lötkön käytin haavissa (~karkea nelivitonen). Meinasi ruveta jopa vähän nyppimään, kun lähinnä vain pyörähtivät perhoon ja samantein irti. Juhon lasikuitu piteli kalat kyllä kiitettävästi kiinni (vai liekkö miehissä ero); yhden taisi vain pudottaa ja jokusen käytti ylhäällä. Hyvää videokuvaa sain lasikuidulla leikkimisestä otettua, katsoo josko nettiinkin joskus jaksaisi ladata kyseiset pätkät. Kuitenkin tuli fiilinki, kuin istarilammikolla olisi, kun tuoreita kaloja niska täynnänsä. Tämän session jälkeen elämä hiljeni tyystin ja koski muuttui kuolleeksi. Lie meni lötköjen ruokinta-aika ohi... Käytiin Myllykoskikin katsomassa, mutta kaloja ei sieltäkään tavoitettu.

Lähdettiin poijes sitten tuossa ysin jälkeen, kun seuraavana aamuna itselläni olisi aikainen herätys töihin. Kaikkinensa kooltaan miellyttävän oloinen, puromainen koskikohde, jossa varmaan joskus tulennee uudelleenkin pyörähdettyä. Tosin kalasto taitaa olla pääasiassa onkikokoista istaria ja siihen nähden lupahinnat on kyllä melkoisen kaukaa haetut. Takaisin ajellessa hirvi meinasi vähän säikäyttää, taisipa Juho joutua hermosavutkin vetäisemään läheisellä bussipysäkillä...

Kevään kuulumisia

2009-05-04T13:12:00.002+03:00

Noniin, tovihan tässä on viime kirjoituksesta pyörähtänyt, mutta mistäpä tuota olisi kirjoitellut. Perhomessut jäivät ikäväkseni tänä vuonna väliin, kun lähdettiin kyseisenä viikonloppuna haistelemaan manner-Euroopan tuulia syntiselle Reperbahnille Saksaan. Yhden pelin verran käytiin jalkapalloa ihmettelemässä ja muuten nautiskeltiin olutta. Mikäli enemmälti reissusta kiinnostaa kuulla, niin veli kirjoittelee reissuraporttia blogissaan: http://mikkoontheroad2.blogspot.com/.

Koulua on jäljellä vajaa kolmisen viikkoa, jonka jälkeen starttaa elämäni kalakesä. Tavoitteena olisi ennättää kolmisen kertaa viikossa koskelle, mutta katsotaan kuinka tuo kesällä maistuu. Nyt on kuitenkin viime hetken sidontasessiot olleet meneillään ja ihan kohtuullisen nipun olen kookkaita streamereita saanutkin loihdittua. Enää pintapupat ja Caddikset täytyisi keretä väsäämään. Tästä päästäänkin kesän kalastustekniseen suunnitelmaan. Viime vuonna otin tavoitteeksi keskittyä larvastelun tehostamiseen ja ihan hyvin oikeastaaan homma onnistuikin. Tänä vuonna kuitenkin tarkoituksena jahdata oikeasti niitä isomuksia, joten isoa striimeriä tulennee raskaammalla varustuksella murjottua valtaosa ajasta. Opeteltavana teemana olisi sitten tuo pintapupien käyttö, mistä avasin talvella pk.nettiin keskustelunkin. Ikävästi tosin kuoriutumiset ja tehokkain striimerin mättö menevät osittain päällekäin.

Varustelu alkaa olla hoidettuna, Briteistä tuli hajonneen haavin tilalle uusi Mcleani. Loopin amppari ei nostattanut keväisellä testireissulla suurempia onnistumisentunteita, joten investoin seiskan keppiin 3M:n Steelhedin. Ainoa tarpeellinen investointi onkin sitten perukesiimat, joita ajattelin investoida sitten kerralla kunnon nipun.

Arto ja Mikko kuuluvat muuten juuri tätä kirjoittaessani olevan Nykälässä tinselöimässä taimenia kovasta koskesta. Ja puhelintiedustelu kertoo varsin hyvästä tuloksestakin....

Näissä tunnelmissa sitä odotellaankin kauden alkua, joka startannee tosissaan tuossa 22.5.

Äyskoskella 11.4.

2009-04-12T11:59:00.005+03:00

Matkaan lähdettiin Mikon, Antzan ja Juhon kanssa. Edellisenä iltana myrksynnyt keli oli jo rauhoittunut, kun saavuimme koskelle ysinmaita. Nyblomin Janne ja joku toinen tyyppi näkyivät olevan ongella. Siinä kamoja kasaillessa paikalle pölähtivät Juso isänsä kanssa sekä Viki, Jori ja Emppu.

Päivästä ei liiemmälti kerrottavaa ole, Nyblomi oli ainoa joka kaloja jostain kaivoi, kun muu porukka onki käytännössä tyhjää. Mikko sai parit alamittataimenet streamerilla narautettua, mutta uittamani pinturit ja larvat saivat olla pääsiäisen kunniaksi rauhassa. Pintovia kaloja kyllä näkyi kaksisiipistä syömässä, mutta jäljitelmät eivät kelvanneet. Tovin viitsin kokeilla 0,14 kärjellä uittaa koon 22 pinturia, vaan eipä nuo tarjoustani hyväksyneet.

Korreja jokusia kömpi rannalla, mutta vedessä en nähnyt ainuttakaan. Myöskään sokkona uitettuun sumaripinturiin ei kaloja noussut.

Niinhän siinä siis kävi, jotta nimimies oli saamamies. Täytyy vain ihailla tuota Jannen koskenlukutaitoa ja taitoa ylipäätänsä. Sama meininki oli kuulemma ollut edellisenä päivänä, kun Viki &kumppanit olivat tyhjää pyytäneet, oli guru nostellut kaloja.

Kevätkalastuksen yhteenveto
Kalastukseni eivät tosiaan sattuneet aivan parhaaseen sesonkiin, mutta kaloja koskessa kuitenkin oli hyvin pitkin kevättä. Passiiviset kalat asettavat kuitenkin melkoisen haasteen, johon lääkettä ei meikäläiseltä kyllä oikein tahtonut löytyä. Kuitenkin reissuilla tuli nähtyä, että tekijämies erimies... Vaikka itselläni olisi hiljaistakin pidellyt, osaavalle kaverille kaloja kertyi toistakymmentä samaan aikaan. Kaikkinensa kuitenkin hyvin opettavainen kevät, vaikken saaliilla päässytkään juhlistelemaan.

Pelot kirjolohistakin osoittautuivat osittain turhaksi, koska noin viikon ajan (paras sumarisesonki) jätkät vetelivät komeita taimenia useampia. Ilmeisesti kirjot vain aktivoituivat ensimmäisinä ja taimenet aloittivat sumareiden popsimisen sitten muutamia päiviä myöhemmin. Itselleni kyllä kesäkalastus enemmälti maistuu ja viime vuoden kokemuksia muistellessa, alkaa polte kesän reissuille olla melkoinen...

Pääsiäisen suunnitelmia

2009-04-05T14:46:00.003+03:00

Niinhän siinä sitten kävi, jotta parhaiden sumarikarkeloiden tieltä lähdin takaisin Helsinkiin. Jokusia taimenia Äsyltä porukka kuului nostaneenkin, isoin kuulemani mukaan ollut 58 cm. Ilmeisesti kuitenkin hiljaisempaa kalantulo ollut kuin viime keväänä.

Tosiaan ollut nyt kalastuksesta jokunen päivä taukoa, kun joutuu täällä betoniviidakossa majailemaan. Haavikin oli hajonnut tuolla Äsyllä, joten laitoin uuden tilaukseen. Tuossa pääsiäisenä laitan sitten vanhaa tavaraa myyntiin varastojen pohjalta, jokusen "öörönkin" jos sattuisi samalla ansaitsemaan takaisinpäin.

Perhoja olen nyt viikonloppuna jonkinverran sitonut, lähinnä isohkoja streamereita Äsyn isomusten päänmenoksi. Ohjelmassa ollut vanhoja tuttuja ottipelejä, kuten tinseleitä, mutta myös uudempia kokeiluja. Uusimman villityksen nimesin näppärästi Lisäkivekseksi, jatkaen viimevuotista mauttomien nimien linjaa.. Söde nyt ainakin arvannee kyseisen perhon, mutta pidettäköön vielä salassa ennen kuin saadaan todellisia näyttöjä.

Tuossa ensi torstaina suunta Savoon pääsiäisen viettoon ja seuraava viikko onkin sitten työharjoittelua. Siispä tuommonen kymmenenpäivän visiitti tuloillaan. Äyskoskella täytynee taas jokunen kerta käydä kokeilemassa, josko sinne joitakin kaloja olisi sumareiden perässä vielä jäänyt. Viantaankin nousennee perinteen mukaisesti vuoden ensimmäinen parvi kirpeleitä. Pääsiäisen ruuhkaan ei oikein kiinnosta mennä väliin sotkemaan, mutta katsoo josko kävisi sitten viikolla luvan verran lirkkimässä evämakkaroita ja jututtamassa Esaa.

Kävijälaskuri lisätty

2009-03-31T14:48:00.003+03:00

Jeps, laitoin tuossa äskettäin kävijälaskurin tuonne oikeaan laitaan. Sikäli ihan mielenkiinnosta, että näkee pyöriikö täällä blogissa tosiaan joku muukin kun minä itse. Vetäkäähän sumarikaloja ja nauttikaa keväästä. Itse menen aikasintaan vasta pääsiäisenä uudemman kerran tekeleitäni lilluttelemaan. Jo tässä alkaa odottamaan salakan nousua koskiin, kun katseltiin riippusillalta Äyskoskea ja muisteltiin viime kauden tapahtumia.

Laatureissuja muuten tuli yksi lisää, kun pääsin Vikin matkaan 3.6. Vihavuodelle. Kesä-heinäkuu näyttäisi nyt olevan melko kalastuksen täyteinen.

Intensiiviviikot Äyskoskella

2009-03-24T13:28:00.034+02:00

Noniin, nyt se on sitten tarkoitus reipas viikko Äsyä onkia ja tänne välistä tapahtumia päivitellä. Kamera tulennee postissa tuossa torstaina, jotenka perjantaista lähtien alkanee kuviakin tulla piristämään blogin ulkoasua.

Maanantai, 23.3.

Mittari näyttää miinus neljää, mutta aurinko pilkistelee lupaavasti. Aivan aamusta ei viitsitty Juhon kanssa kylmän kosken äärelle rynnätä, joten Rianlinnavisiitin jälkeen päästiin kamojen vaihtoon puolenpäivän tienoilla. Jokusia korreja saunanseinällä ja rantalumella näkyikin jo menevän. Auton mittarin mukaan pakkasta kolmen pykälän verran, mutta auringon puoleiselta räystäältä näkyi vesi tippuvan.
Pinturi siiman nokkaan ja pari kokeiluheittoa Patolaan. Muutaman minuutin kyttäys, josko näkyisi tuikkeja. No eipä näkynyt. Siirryin loppuliukuun tarkkailemaan elämää. Korreja ei hirveämmin vedessä näkynyt. Katselin siinä parisenkymmentä minuuttia heittelemättä ja lopulta varovainen tuikki olikin ihan vieressä. Pinturin pudotus reilun vavan mittaisella siimalla ja sieltähän se nousi. Nopea väsytys ja yllättävänkin kookas (45-50cm) harjus räpläilemättä ja mittailematta takaisin. Hieno alku sumarikaudelle! Kymmenisen minuuttia istuskeltuani kauempana kävi pinnassa. Ensimmäisellä heitolla ei napannut, mutta jo toisella taisi imaista. Eipä tuo tarttunut. Pari uusinta heittoa ilman tulosta. Hyvä väli lähteä makkaraa käryyttämään.
Makkaran paiston jälkeen ei tapahtumia ollutkaan. Juho näki tuikin, vaan eipä tuo meidän perhoja hyväksynyt.
Siinä kamoja pakkaillessa huomasin sitten vapani kelankiinnikeen jalopuukoristeen haljenneen. Liikkeeseen soitto ja ilmoitus takuukorjauksen kestosta minimissään 2-3kk. Jenkkivapojen huonopuoli nuo pitkät takuuajat. Noh, täytynee laittaa epoksilla kuntoon ja kauden päätteeksi sitten huoltoon. Auton suunta kohti Kuopiota ja jäähallia, jossa päästiin todistamaan HPK:n kesäloman alkua...Hienoa KALPA!

Tämä tiistai menennee vapaa korjatessa, mutta keskiviikkona varmaan uudemman kerran kevättä koskelle ihmettelemään.

Keskiviikko, 25.3. -Vain muutaman heiton tähden-

Lyhyesti sanottuna tämä päivä oli niitä, jolloin olisi kannattanut pysyä kotosalla. Siilinjärvellä keli näytti aurinkoiselta, hivenen tuuleskeli. Kamat kiireellä autoon ja lisävarusteeksi otin kunnollisen tuikkienkyttäystuolin. Tervoa kohti ajellessa yllättäen pilvet löysivät tiensä auringon eteen. Tämän en kuitenkaan antanut lannistaa taistelutahtoani.
Kamoja päälle pukiessa älysin jättäneeni kahluukengät tohinassa kotiin. Kävinpä hakemassa lodgesta itselleni kengät lainaan. Valitsin kerralla sitten riittävän isot, jottei purista. Koko lienee olleen jossain numero 50 tuntumassa..Takaisin kamoja pukemaan, jolloin huomasin valinneeni kaksi vasemman räpylän kenkää. Onneksi olivatten kuitenkin siinämäärin isot, jotta arvelin pärjäileväni niillä. Hieno alku reissulle. Vapa kasaan ja tuolin kera kyttämään.

Tuulee ja rannalla vain pakkasessa kuolleita korreja. Lopulta tyyntyi hetkeksi, jolloin pintakäynti melko lähellä. Eipä huolinut perhostani. Taas alkoi tuulla, mutta tästä huolimatta bongasin vielä neljä tuikkia. Vaparenkaat jäätyivät hetkessä eikä yksikään kala kiinnostunut sumaripinturista. Pienen analysoinnin jälkeen tulin tulokseen, että hakevat joko kaksisiipisiä tai sitten nymfejä aivan pintakalvosta. Siispä nymfi pinturin perään kiinni.

Pari tuntia vielä kyttäsin, mutta ei näkynyt kaloja ja luntakin rupesi satamaan. Kylmissäni takaisin autolle ja kamat kasaan. Kymmenen minuutin ajon jälkeen mittari näytti -1 astetta ja aurinko helotti täyttä terää... Olisi varmaan kannattanut tarjota perhoja sokkona ja katsella illantuntien aktiivisuutta, mutta suottapa tuota itseään kiusaa.. Korreja oli muuten selkeästi vähemmän kuin maanantaina.

Semmonen päivä tällä kertaa. Perjantaina sitten uudestaan, jolloin olisikin tarkoitus vetää neljän päivän aktiivinen putki joella. Näyttäisi jopa vähän lämpenevänkin.

Perjantai, 27.3.

Lähdettiin Mikon kanssa koskelle. Mittari näytti -8 raatia, kun hypättiin kurahaalareihin yhdentoista aikoihin. Tästä päivästä ei liiemmälti jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Aurinko kyllä mukavasti paistoi, mutta tuuli oli vissiinkin pohjoisesta ja keli kylmä. Muutamia tuikkeja bongattiin, mutta eivät pinturia eivätkä nymfiä kelpuuttaneet. Kokeilipa Mikko liitsilläkin epätoivon iskiessä, mutta tuloksetta.

Netistä tuttuja näkyi olevan liuta: Progamer, Buntti ja Titti, mutta ihmeellisempään menestykseen hekään eivät tuntuneet pääsevän. Lähdettiin melko ajoissa poijes, kun renkaita jääti siinä määrin tiukasti. Hirveästi ottanut muuten kevät takapakkia maanantaihin verrattuna.

Lauantai, 28.3.

Rymisteltiin Harrin ja Artzin kanssa tarkkailemaan tilannetta ja viettämään pienimuotoisia kalastuskauden avajaisia. Tuuli myrskysi nytten päinvastaisesta suunnasta kuin edellisenä päivänä, mutta sitäkin voimallisemmin. Aurinko kuitenkin paistoi, niin kelpasi laittaa leiri pystyyn.

Juhlallisten avajaisten kunniaksi Harri päätti ilahduttaa meitä letuilla. Päälle suklaata, kermavaahtoa ja hilloa. Kyllä kelpasi reissu aloitella.

Näiden aloitusseremoiden jälkeen kelpasi lähteä onkimaan. Viritin kohoksi foamipinturin, jonka kantovoima ei kestänyt mustikoita, mutta kuulapää larva meni vielä mukavasti. Kahlasin pelipaikoille yrittämään ensimmäistä kohokalaa. Tovin kerkesin onkia, niin eikö käynyt jokin eväkäs läsäyttämässä indikaattoriperhoon. Kerkesin vetäistä onneksi perhon ajoissa pois..Alempana kävi kala pari kertaa pinnassa ja tarjoilin settiäni sille. Heti ensimmäisellä heitolla nousi, mutta tyytyi nuuhkaisuun ja hylkäsi tekeleeni. Eipä tuo enää innostunut sumarijäljitelmiinkään nappaamaan.

Joku jamppa veteli kalaa varsin tehokkaasti isommalla koholla ja larvalitkalla. Näytti jopa heittoverkkoa tehokkaammalta menetelmältä, joten hädän hetkellä päätin nirhata perhorasiani kulmasta palasen indikaattoriksi. Tämä viritys jaksoikin kannatella lyijytetyn larvalitkan.

Innosta pinkeänä ryntäsin uuden viritelmäni kanssa äskeisille pelipaikoille kokeilemaan onneani. Melko piakkoin kohottelu toikin tulokseksi noin 45 senttisen harjuksen. Mittailematta takaisin, Artzi sai kuitenkin parit väsyttelukuvat napattua.

Loppupäivä olikin hiljainen, ainoa todellinen menestyjä tuntui olevan tämä gurukohottelija, jolta sain indikaattoreiden väsäämiseen varsin hyvän ohjeistuksen. Mainittakoon, jotta tulevan saunaillan teemana oli kohojenveisto...Väkeä koskella taisi olla täysi tupa, pari jamppaa veteli veneelläkin Patolassa. Sikäli ihan hyväksyttävää, että toisella oli jalka paketissa ja polte koskelle asiallisen kova. Nyblomin Jannekin tuli näyttämään nuoremmille mallia. Ilmeisesti tänne blogiini on kuitenkin joku eksynyt, koska tuo keskiviikkoinen kenkäkohellukseni oli nuotiopaikalla tiedossa..

Illaksi lähdettiin saunomaan, jolloin seurueeseen liittyi vielä Ike, Juho ja Antza. Artzi ja Harri loihtivat keittiössä suurille valkoisille saalistajille asiallista evästä, jonka jälkeen parannettiin maailmaa, keksittiin hyviä syitä huonoon tulokseen ja veisteltiin indikaattoreita.

Sunnuntai, 29.3.

Keli näytti siinä määrin ikävältä, että Mikko perui lähtönsä. Kuitenkin noudin eilisestä rytmiryhmän jäsenistä Iken ja Harrin kärsimään krapulaa virtaavan veden äärelle. Koskelle tultiin 11 jäljestä ja siellä näkyikin olevan jo Vikkeli, Vilikkeni ja Pode pk.netin porukasta. Ko. porukalle taisi siunaantua siiman jatkoksi yksi kirre ja kolme harjusta. Myöhemmin paikalle saapuivat myös Rialinnan väestä Ville ja Jukka. Meidän porukka veteli nollat johtuen Iken huonosta karmasta... Keli oli loppupeleissä viikon paras, välistä vähän pudotteli räntää, mutta muuten oli mukavaa ja keli plussalla.

Itse en jaksanut lähteä alajuoksulla käymään, mutta korria kuulemma oli siellä ihan määriksi asti. Nyblomi oli siellä kuuleman mukaan kalojakin koukutellut varsin hyvin. Huominen aamu näkee minut ja Mikot Äyskosken tuntumassa...

Maanantai, 30.3. -Missattuja kaloja ja kirosanoja-

Uuteen viikkoon uudella innolla. Keli myrskysi taas siinä määrin, että miehitys väheni yhdellä miehellä. Matkaan suunnattiin kuitenkin Vikkelin ja Villen kanssa ysinmaita tarkoituksena olla koskella tätä uutta aikaa kympiksi (saunaillassa olleet saattavat tästä löytää pienen huumorivivahteen..). Alajuoksulla näytti olevan täysimiehitys jo päällänsä, mutta huhujen innoittamana suuntasimme itsekin sinne. Patolassa korreja oli vain muutamia kymmeniä rannalla ja vedessä ei näkynyt ainoatakaan, alhaalla sen sijaan ihan älyttömät määrät.

Koska loppuliuku oli aivan miehitetty mentiin venelaiturin päähän pällistelemään. Sielläkin oli jo yksi miekkonen, joka oli saanut yhden harjuksen narautettua aiemmin. Korreja valui paljon ja kaloja pyörikin aktiivisesti niiden perässä, mutta suurin osa heittokantaman ulkopuolella. Pari kertaa sain pinturiin nousemaan, mutta eihän se tartutus teeman mukaisesti onnistunut. Tilanne hiljeni, joten lähdin Patolaan itsekseni. Jo toisella heitolla pyörähti, mutta hylkäsi. Keskemmällä sama toistui vähän myöhemmin. Seuraava nousija kuitenkin tarttui ja paljastui max. 35 senttiseksi harjukseksi.

Kyttäsin tovin mahdollisia tuikkijoita, mutta eipä näkynyt. Lähdin alas ihmettelemään tilannetta ja väenpaljoutta. Kirjoja tuntui olevan loppuliuku täynnänsä ja niitä porukka koukuttelikin. Aktiivisesti kävivät pinnassa, mutta ilmeisen ronkeleita olivat perhoista. Viki vissiinkin oli yhden karkuuttanut larvasta ja muut kalastelijat jokusia maille nostaneet. Ville sai parin missauksen jälkeen yhden harjuksen tarttumaan ja tulemaan irrotettavaksi asti. Kokoa oli vissiinkin noin 40 senttiä. Lähdettiin takaisin ylös syömään ja lämmittelemään.

Pitkän ruokatauon jälkeen palattiin alas, missä muu porukka tuntui lopettelevan kalastusta. Melkein heti karkuutin hyvän kokoisen kalan, joka mielestäni oli taimen. Olisinko reippaat kymmenen sekunttia päässyt tuota kalaa pitelemään ennen kuin meni menojaan. Seuraavaksi tartutin pienemmän oloisen, mutta muutaman sekunnin jälkeen pääsi sekin irti. Sitten rupesin lyhentämään siimaa heittoa varten, niin pinturin perässä olevaan nymfiin pyörähti kala. Ei tietenkään tarttunut, perkele! Lopulta sain pitkähköllä siimalla yhden kalan tartuttettua, mutta tämä olikin noin kolmekymppinen taimenen penikka. Sakke Kuosmasen sanoin kuitenkin kappale kauneinta Suomea.

Tämän jälkeen tilanne hiljenikin, joten päätimme lähteä kohti Kuopiota sulattelemaan jäätyneitä varpaita. Keli oli loppuunsa mielestäni ihan hyvä, melkeinpä jälleen viikon parhaita. Välillä vähän lunta satoi ja tuuleskeli, mutta kuuluu kevätonginnan ihanuuksiin. Meikäläinen ei juurikaan terässä ollut, yhdeksästä kalatapahtumasta vain kaksi päätyi tarkemmin ihmeteltäviksi. Huomenna lähtee lento kohti Helsinkiä kello 18.20 ja päivälle olisi muutenkin vähäsen ohjelmaa. Katsoo josko kuitenkin muutaman tunnin kävisi vielä hyvästejä sumareille heittämässä.

Yhteenveto

Ei tullut enää kuitenkaan lähdettyä, kun aamulla keli näytti varsin ikävältä. Peittoa korviin ja unta palloon. Näin yhteenvedoksi täytyy sanoa, että erittäin heikko viikko. Parhaat hätsin sattunevat tälle viikolle, mahdollisesti jo tälle päivälle (tiistai). Viikko meni kärsiessä kylmistä keleistä ja sumarien puutteesta.
Toivottavasti viime vuotiset kirjolohi istutukset eivät vaikuta taimenten esiintymiseen. Viime vuoteen nähden näyttää kyllä nyt huolestuttavalta, kun kirjot ovat vallanneet loppuliun suurella joukolla. Viime vuonna ei ollut kuin yksi kirretapahtuma ja taimenia runsaasti, nyt taimenet olivat melkoisen hukassa. Katsotaan, miten homma etenee ja toivotaan parasta.

Messuilla ihmettemässä

2009-03-14T22:24:00.008+02:00

Käväisinpä tuossa menneenä lauantaina GoExpoilla meinikiä ihmettelemässä. Satuin paikalle juuri Ian Gordonin shown aikaan ja kyllä näytti heittäminen vaivattomalta..Hauskalta äijältä vaikutti herra kaikin puolin. Riku siellä näkyi siimoja myös oikovan, kuten myös heittoguru Guttormi.

Ensimmäiseltä osastokierrokselta selvisin pelkällä PPK:n tilauksella, jonka jälkeen lähdin fitness -puolelle katselemaan treenattuja neiti-ihmisiä. Ihanhan siellä kivalta näytti, jokusen tanssishownkin katselin. Tämän jälkeen palasin kuitenkin takaisin perhopuolelle, mikä koitui melko hintavaksi. Uudet potkuhaalarithan sieltä mukaan tarttuivat, toivotaan jotta kestävät ko. merkin edellisten lailla. Visakiven Pasia tovin jututin kesän Vihavuoden reissua silmällä pitäen ja lopulta suuntasin kukkaro kevyenä kohti kotia. Nopeasti päivä vierähti siinä kierrellessä.

Muuten tässä on aika mennyt lähinnä Kalpaa kannattaessa ja peukaloita pyöritellessä. Vähän nuo kouluhommatkin välillä meinanneet kiirettä nostattaa. Mutta pian päästään näiltä löpinöiltä oikeasti kalastuksen pariin. Tuossa sunnuntaina käy tie kohti Suomen keskustaa ja sitten onkin aikaa hakata reipas viikko Äyskoskea. Toivotaan jotta kelejä pitelee ja saadaan varsinainen kausi kohta kunnolla alkuun.

xoxo -Gossip Girl-

Ädläystä sumarikauden kynnyksellä

2009-03-09T15:00:00.000+02:00

Kylläpä sitä on ihminen tyhmä sille päälle sattuessaan. Kausi kun alkaa poltella, niin tokihan myös varusteita olisi mukava uusia. Sinällään mitään ehdotonta tarvetta ei millekään ole, saati että opiskelijalta irtoisi ylimääräistä rahaakaan. Kuitenkin tuntuu, jotta uutta vaatetusta on saatava.

Kamerahan nyt on ihan järkevä hankinta sinänsä, luultavasti tulennee ostettua Olympuksen vesitiivis pokkari (850sw), koska ihan pelittävä kapistus tuntuu olevan ja ei enää hirveissä hinnoissakaan. Ja kamerahan nyt tulee tarpeeseen, jätkien kuvausten varassa viime kauden olin.

Nykyiset kahluupöksyt on ihan hyvät, mitä nyt sukkaosa vähän liika pieni näin kylmänveden aikaan, kun pitäisi paksua sukkaa saada mahdutettua. Tästäpä alkoikin pienimuotoinen housukuume ja oli jo yritys saada huudettua itselle Simmssin G4 pökät halvalla. Eipä onnistunut.
No seuraavaksi pääsemmekin näppärästi takkiin. Pari kautta olen käyttänyt tuota ehkäpä yleisintä ilmestystä koskivesillämme, Visionin oranssia Gillietä. Hyvä takki, halvallakin aikanaan sain. Nyt kuitenkin taimen.comissa näkyisi halvalla olevan ihan asiallisen näköisiä takkeja, joita tietysti mieli tekee näin varustelukuumeen kourissa..Rakettina tilaisin, jos olisi varmuus ko. kapistuksen vedenpitävyydestä. Toisaalta tuo ebaykin on itselleni uusi tuttavuus ja näyttää välillä liikkuvan laatukamaa varsin edukkaasti.

Itse olen aina yrittänyt perustella itselleni tarpeen varsin hyvin ennen ostopäätöstä, mutta tuntuu tämä etelän ilmasto tekevän minusta hivenen holtittoman ja kulutushysteerisen..Josko tämä olisi ohimenevää. Mielestäni siinä vaiheessa ädläys on vielä ihan hallinnassa ja järkevällä pohjalla, kun lupiin menee kaudessa enemmän kuin turhanpäiväiseen varusteluun. Tällöin kuitenkin panostetaan siihen itse pääasiaan, eli kalastukseen ja siitä nauttimiseen.

Joopa, todennäköisesti ainoa hankinta tulee olemaan kamera. Kunhan nyt tuntojani innoissani uuteen blogiini kirjailen..

Kalastuksesta sen verran, että näyttäisi varsin hyvästi tuo koulu mahdollistavan sumarionginnankin. Näillä näkymin suunta Savoon on tuossa 21.pvä tätä kuuta ja iloa kestää viimeiseen päivään. Toivottavasti loppukuusta lämpiäisi, jotta kuoriutumishuippu sattuisi tämän kuun puolelle.

Tervehdys!

2009-03-07T17:42:00.000+02:00

Päätin sitten minäkin oman blogin rustata, josko näin pystyisi itsekin paremmin muistamaan kauden tapahtumat. Tämä taasen vaatii aktiivista päivittelyä onnistuakseen. Uusi kamera täytyisi nyt tulevalle kaudelle hankkia, niin jäisi jotain kuvamateriaaliakin reissuista enempi käteen.

Tammikuun alussa tuli lähtö Helsinkiin opiskelemaan, joten sidontahommat olivat vähän jäissä (selityksen makua...). Larvoja jonniin verran kuitenkin synnytetty ja muutenkin tehdas alkaa näin kauden alla lämpiämään. Eiköhän se kiire jossain vaiheessa kuitenkin tule spigottia pyöritellä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.

Kausikin on jo Äyskoskella tullut avattua muutaman tunnin heittelylla ja ensimmäinen sinttikin ylhäällä käytetty. Parisen viikkoa vielä kun malttaisi, niin alkanee sumaria pukata reilumminkin.

Kesän suunnitelmista sen verran, jotta kesäkuun alkuun on porukalle Keihärinkoskelle reissu tiedossa, Kymölle juhannuksen jälkeen ja sitten heinäkuun ensimmäinen viikonloppu ongitaan Vihavuodenkoskea. Kaikki liikenevä aika ongitaankin sitten Äyskoskella ja muilla lähikoskilla.

Tavoitteita lienee parempi olla laittamatta, mutta josko sitä kuudenkympin ylitystä haaviin asti yritettäisiin... Mikäli viikon verran saan kesästä pohjoisen reissuun nipistettyä, niin sitä ensinmäistä rautua voisi lähteä tavoittelemaan. Näistä on hyvä ruveta kautta rakentamaan, katotaan kuin äijän käy!

Tässäpä vielä kuva viime vuoden tunnelmista